maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Henkikojotti, tryffelit ja Sinuhe

Flunssa kamppasi minut suorilta jaloilta aviovuoteen pohjalle. Heräsin siihen, että olin tukossa ja raahauduin sarvikuonokannulle etsimään ilmatietä sieraimista keuhkoihin. Siunattu Veloena, joka antoi sarvikuonokannuvinkin! Kannu helpottaa ja kirkastaa flunssaista oloa, vaikkei nenän tukkoisuutta kokonaan poistaisikaan. Riemukkaita hetkiä on koettu nenähuuhtelun merkeissä ja lähellä hukkumiskuolemaa on käyty, kun joku on tullut lohkomaan kesken operaation.

Soitin aamulla töihin ja raakuin puhelimeen, että kuuleeko äänestä mistä on kyse. Asia oli harvinaisen ymmärretty. Henkikojootti Väinö on jälleen maannut valppaana ja aina uskollisna vierelläni, siinä on selvästi ainesta legendaksi: voin helposti kuvitella, kuinka se makaa haudallani, kunnes menehtyy suruun - drama queen - ja sitten se vähintään saa muistolaatan, ellei peräti patsasta. Köllöteltiin päivä seläkkäin, vaikka henkikojootin tuli kuuma ja sen oli pakko läähättää niin, että hytkyi.

Strategiani flunssan voittamiseksi on siis nukkuminen, henkikojootti lämpötyynynä ja ahkera nenähuuhtelu. Ja valveilla ollessa sellainen kevyemmänpuoleinen kirjallisuus. Ainoa ruoka, joka maistui miltään, oli parhaan ystävän häälahjaksi värkkäämät tryffelit - testikkelin kokoiset suklaapommit - ja niitä menikin päivän mittaan monta. Mike Foxtrot, jos luet tämän tekstin, mene keittiöön ja tee mitä miehen pitää! Ja nopeasti, sillä loppu saattaa olla lähellä.

Häistä sen verran, että olemme tässä viikon mittaan (228 tuntia rouvana) onnitelleet ja taputelleet itseämme selkään salanaimisista. Hääjärjestelyt koostuivat muutamasta sähköpostista, puhelusta ja tapaamisesta (papin kanssa), naimaluvan hankkiminen oli jokseenkin yksinkertaista ja nopeaa. Monimutkaisinta taisikin olla sormuksen hankkiminen: vaikka kuinka jo kultasepänliikkeen ovella kiljui, että ei timanttia, niin nenän eteen työnnettiin lautakaupalla niitä ikäviä, värittömiä sirpaleita. Lopulta !MAINONTAA! kuopiolainen kultasepänliike Svärd ilmoitti, että valitse malli, kultaseppä panee siihen ihan millaisen kiven haluamme. Meidän piti siis kantahämäläiset ja pirkanmaalaiset liikkeet haravoituamme hakea asiakaspalvelua aina Kuopiosta saakka. Mutta sitten se olikin erinomaista.

Kotoa lähdettäessä "häät" olivat kuta kuinkin yhdessä varastolaatikossa (astiat, vaatteet ym. tillbehör) ja paikan päällä piti sitten lähinnä pukeutua ja kattaa (kahvit pitopalvelusta) ja hakea pari skumppaa ja postittaa kortit. Niin, kerroimme ystäville & suvulle kortilla, jotka olivat perillä maanantaina, kun me jo vietimme pidennettyä kuherrusviikonloppua Prahassa.

Avioliitto alkaa siitä tahtomisesta, häät ovat kuitenkin sivuseikka. Ja me ainakin olemme olleet tyytyväisiä siihen, että tahdoimme minimaallisella stressillä ja rumballa ja köyhtymisellä.

Päivän torkuttuani uni ei varmaan tule, mutta istuessa noin joka paikkaan koskee. Yritän löytää hyvän asennon aviomiehen ja Sinuhe egyptiläisen välistä ja puhallan vaivihkaa karkkikätkön viimeiset tryffelit.

4 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Siitä onkin aikaa, kun joku on sanonut minua peräti siunatuksi. :D Kiitän kovasti.

Herkku kirjoitti...

Häänne kuulostavat erinomaisilta!

Juurikin uunituoreelle kaasolle totesin, että näistä häistä ei sitten stressata. Alkuperäinen minimalistinen ajatuksemme (vastaava kuin teillä) on saanut hieman lisää mittaa, mutta säilyttää silti pienimuotoisuutensa.

Jenni kirjoitti...

Eipä kestä kiittää Veloena, luulen, että sarvikuono edesautti flunssan ennätysnopeaa päihittämistä. Itse en olisi moista uskaltanut ostaa, ja nyt en luopuisi siitä millään.

Herkku: stressistä jää(nee, en tiedä kun en kokenut:) vain hapan maku morsion suuhun. Kyllä oli kiva, kun ei häiden jälkeen tarvinnut kuukauden hermolomaa, vaan jaksoi taas ihastua Prahaan ja ennen kaikkea omaan ukkoonsa! Iloista ja rentoa häiden suunnittelua molemmille.

Herkku kirjoitti...

Kiitos! :)