tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Pimeä



Mies lämmittää wrappeja uunissa. Kattovalaistus on riittämätön ja asunto on täynnä hämäriä nurkkia. Miksi valo on katossa? Millainen olisi asunto, jonka nurkat ja lattiat on valaistu kirkkaimmin? Epäilemättä hyvin imuroitu asunto. Paremmin kuin meidän. Imureiden pitäisi olla kauniita, hiljaisia ja hyväntuoksuisia. Ja ehdottomasti johdottomia.

Ulos lähteminen huvittaa yhtä paljon kuin omaan polveen ampuminen - no ehkä aavistuksen verran enemmän. Haaveilin kymmenestä kilometristämme metsässä, mutta päivän kirkkain osa kuluu töissä ja alkuillasta valo loppuu vaarallisesti kesken. En halua katkaista hämärissä koipeani. [Miksi kaikki ilmaukset viittaavat tänään omien raajojen vahingoittamiseen?]

Ulos päästyäni olen yleensä tyytyväinen ja ihastelen mustuutta. Se on niin masentavaa ja totaalista, että tulen suorastaan hyvälle tuulelle. Kas näin toimii musta huumori. Pysähdyn kuullessani metallinen rapsahduksen, pieni kiusallinen rätinä ja iloinen elektroninen signaali edeltävät kuulutusta:
Hyvät matkustajat, olemme siirtyneet ainakin kahdeksi kuukaudeksi maan pimeälle puolelle, poispäin auringosta. Yritämme lisätä viihtyisyyttänne ja turvallisuuttanne keinotekoisilla katulyhdyillä. Asunnot ja julkiset tilat on valaistu ja lämmitetty ydinenergialla, jonka on laskettu riittävän hyvin aina huhti-toukokuun vaihteeseen saakka. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä on saatavilla Yhteiskunta Oy:n kasvihuoneista. Hyvää talvea! Muistakaa pukeutua lämpimästi ja huolehtia serotoniinitasostanne.

Onpa hyvä, että aloitin talviaamiaisen nauttimisen jo lokakuussa. Piristeitä, kalaöljyä iholle ja nivelille sekä kalsiumia luiden suojaksi. Kas niin, tulihan sen kolmaskin raajanrikkomisviittaus. Bon appetit!

2 kommenttia:

Kitsuko-san kirjoitti...

Hyvä kuva, Väinön silmät vaan kiiluu. Mä sain uuden duunin! Alkaa ensi viikolla! Saitko mun sähköpostia?

Jenni kirjoitti...

En oo ehtinyt spostille asti vielä. Väinö Lamppusilmä. Onnea duuniin!