Kerrosta alempana asuva mummo alkaa sähkökatkon innostamana tai kauhistamana soittaa vimmatusti kuolleita lehtiä urkuharmonilla. Pimeässä rappukäytävässä vaikutelma on absurdi. Voidaanko urkuhramonilla tuottaa muita, kuin absurdeja vaikutelmia? Kuolleet lehdet kieppuvat poljennon tahtiin. Kuumakin siinä varmaan tulee soitellessa.
* * *
Ala-asteen ensimmäisen- ja toisen- luokan opettajani Anna-Liisa soitti musiikintunnilla puhisevaa ja huokailevaa urkuharmonia, joka rullattiin pikkuiset pyörät jyristen nurkasta liitutaulun eteen. Koulun aamunavauksissa lauloimme urkuharmonin huohotuksen säestämänä virsikirjasta joko "Totuuden hengen" tai "Kun koulutielle astun taas, sua kiitän isäni". Muistaakseni pidin enemmän "Totuuden hengestä", siinä oli suoraselkäistä sanomaa. Virsikirjassani oli tummanvihreät kannet. Ja nyt, kun asiaa mietin, muistan itseasiassa "Totuuden hengen" sanat vieläkin ulkoa. Saattaisin muistaa virren numeronkin, mutta en uskalla yrittää. Joudun pian takaisin Kirkkoahon ala-asteen pihalle, isojen poikien kiusattavaksi.
* * *
Koulutaksia ajoi paikallinen T-Kauppias, Lennart Partanen eli Lenna. Lennalla oli hiuksissa tumma sävy, sävylasit, etusormessa iso sormus. Lenna morjesti kaikille, mutta oli se kyläkin pieni. Silloin tällöin, jos erityisesti halusin saada lumipesun ja muuta sakinhivutusta sanoin, että nyt olis mun vuoro tulla etupenkille. Pojat joutuivat takapenkille ja hautoivat kostoa.
Koulumatkalla tuli aina radiosta merisää.
* * *
Kaipaan aamuihin sellaista ryhdikästä aamunavaus -meininkiä: parijonoja, rokkitossuja, virren veisuuta ja pyhää vihaa kertotauluja kohtaan. Koiran kanssa on ollut pakko tehdä aamulenkki säässä ja jäässä ja vaikka vihmoisi ämmiä äkeet selässä, se on muuttanut aamut järjestelmällisemmiksi: herään, vien koiran ulos, peseydyn, puen työvaatteet, pakkeloin pahimman luodinreiät, juon teen, syön kalanmaksaöljypillerin, ruokin koiran, napsautan radion päälle, lähden töihin. Enää puuttuu voimistelu ja aamuhartaus.
* * *
Kun erästä (monista) lapsuudenkouluistani remontoitiin, myytiin kaksi urkuharmonia. Minua harmittaa vieläkin syvästi, etten ostanut sitä pienempää, mustaa. Sellainen jotenkin kuuluis olla. Jos asiaa oikein ajattelee, tuntuu elämä urkuharmonitta jotenkin haljulta. Minäkin haluan tulla mummoksi, joka soittaa myrskyssä virsiä kynttilän valossa.
Äkkiä tajuan, että kaikissa kerrostaloissa, joissa olen asunut, on asunut myös mummo, joka soittaa urkuharmonia. Tampereen mummon ohjelmistoon kuului ainakin "Siionin muuri ei murtua saata" ja "Avaja porttis, ovesi". Herranen aika, seuraako minua jokin harmiton demoni? Anna-Liisan henki?
9 kommenttia:
Juuri muutama päivä sitten viimeksi muistelin ala-asteen urkuharmonia, jonka tahdissa laulettiin varsinais-suomalaisten laulua, viikosta toiseen. Ja välillä virsiä ja muita kansanlauluja.
Vähemmästäkin saa traumoja.
Traumat ovat hyväksi. Ainakin, jos niihin liittyy maakuntalaulut urkuharmonilla. Meillä vetäistiin välillä Nälkämaan laulu.
Tsiisus.
Pelottavinta on, että muistan edelleen Varsinais-suomalaisten laulun sanat, vaikken ole edes kuullut sitä varmaan 20 vuoteen.
Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi. Argh.
Opettajan urkuharmonia kantamalla sai uskonnosta ysin. Funktioonaalista koulunkäyntiä.
Harmonilla voi soittaa ihan mitä tahansa. Sillä minäkin boogie-woogieni opettelin.
Minähän sanoin, että harmonitta olo on halju. Boogiurkuharmoni kuulostaakin häiritsevän villiltä. Soittimessa on selvästi hyödyntämätöntä potentiaalia.
mutta kuolleet lehdet syysmyrskyisessä illassa urkuharmonilla...siinä on jotain samalla kaunista ja absurdia, ettei siitä voi olla pitämättä.
-strangelove-
Tom Waitsin joissakin kappaleissa on muuten käytetty urkuharmonia onnistuneesti - esimerkiksi kappaleessa Innocent When You Dream, joka on tuttu elokuvasta Smoke.
Urkuharmonin puhiseva ja laahustava soundi onkin varmaan parhaimmillaan jossakin ennakkoluulottomassa yhdistelmässä. Virsien taustalla se on lähinnä... nostalginen? Masentava?
Sitten, kun Sedis pitää urkuharmoniboogie konsertin niin heilun eturivissä.
Lähetä kommentti