Hahahahaha!
Tervetuloa kellimään.
Jennilä on uusi lelu, lällällälläl lää lää! Ihana pikkuinen, hopeinen, litteä Nikon. Menimme liikkeeseen ja vakaa aikomuksemme oli ostaa kamera. Ensimmäisessä liikkeessä tyyppi, jolla on Harley Davidson -huppari ja harrikka yhtä varmasti, kuin mummollani on lävistyksiä, puhui puhelimeen ja hinkkasi tietokonettaan. Seisoskelimme hetken rahoinemme ja aikomuksinemme oven suussa, vaihdoimme vaivihkaisen silmäyksen [pitkään yhdessä olleet voivat vaihtaa vaivihkaisilla silmäyksillä kokonaisia muistitikullisia tietoa] ja vaihdoimme yhtenä henkilönä liikettä.
On näet niin, että jos myyjä meinaa oikeasti myydä asiakkaalle jotain, hän melko varmasti onnistuu siinä. Olen joutunut hakemalla hakemaan hyvää asiakaspalvelua, ja saanutkin sitä paikoitellen [mainokset seuraa perässä, pienessä lankakerässä]. Ja ostanut kalliita tuotteita ja hymyillyt ja kiittänyt repiessäni kuvetta.
Ja tässä toisessa liikkeessä osattiin myydä. Astuimme sisään, myyjä tuli paikalle, sanoimme, että tarttis kamera saara, myyjä möi meille hyvän kameran, astuimme ulos kameran kanssa. That's it. Hyvän liikkeen tunnistaa siitä, että sieltä joutuu ostamaan jotain. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, entisenä myyjänä, kyllä. Jemoryn valtiatar on ollut menestyksekäs herrain pukimien myyjä.
Mutta se on jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti