Samuli Paronen kirjoittaa, että Suomi on hyvinvointivaltio ja suomalaiset pahoinvointikansa. Aika napakasti sanottu, mutta onko se totta? Minä ainakin olen siivottoman onnellinen. Hetkinen, siivottoman, eikös se ole negatiivinen ilmaus? Hävyttömän onnellinen. Kamalan onnellinen. No. Siis hirveän onnellinen, tuota...
Voi kauheeta.
Yritystä, nainen, yritystä. Siis olen todella onnellinen. Äh. Se kuulostaa viralliselta. Vähän niin kuin onnellisuuskaavakkeessa olisi "todella" -ruutu. Onko onnellisuudesta evidenssiä? Mikä on onnellisuutesi provenienssi? Katso vaaditut liitteet!
Pystymmekö ylipäätään ilmaisemaan positiivisia asioita ilman kalmalle, onnettomuudelle ja katastrofille kalskahtavia adjektiiveja? Ikään kuin onnellisuus olisi tabu. Ai niin, niinhän se onkin: "Kell' onni on se onnen kätkeköön..." Jos se mainitaan nimeltä, tulee vanha kehno ja vie sen pois.
Olen karmean, hurmeisen, inhottavan onnellinen.
2 kommenttia:
mutta oikeastaan se on kielemme hurmaava ominaisuus, että "tosi kiva" on jo peräti negatiivisen sävyinen, kun taas "karmeen hieno" on jotain aivan muuta...
ja olipas taasen hirveen vinkeä teksti. jälleen kerran piristit päivää. tai yötä.
-strangelove-
Hurmaavankin kantasana liene hurme, eli veri. Eikö olekin viehättävää?
Tosi kiva kuulostaa jotenkin tekipirteältä ja teennäiseltä. Jätte kiva, hej på dig. Ehkä meillä on synkkyys ja ankaruusgeeni, elin, ehkä kilpirauhaset tuottavat mustaa huumoria.
Lähetä kommentti