Pellonpohjasta raivatulla takapihallani on vieläkin - kaikista istutus ja maansiirtotöistä huolimatta - iso aukea tila, jossa kasvaa vain nurmikkoa. Se näyttää tylsältä ja tyhjältä ja nurmikon reunassa oleva elävä pajuaita hirveän mitättömältä ja säälittävältä. Nojaan lapioon ja harkitsen koko aidan kaivamista huis hittoon juurineen päivineen. Nurmikko pitäisi leikata, jos vielä vitkastelen viikon, eläkeputkessa oleva ruohonleikkurini tuupertuu kesken kiivaimman aktin.
Kun kaikkein vaivalloisin pensasralli on ohi, siirryn helppoon, mutta tylsään osuuteen ja alan tuunnollisesti parturoida aukeaa kaistale kaistaleelta, riviltä toiselle ja vasemmalta oikealle: ison nurmikkoalueen leikkaaminen on itseasiassa kuin tylsä ja jättimäinen kaunokirjoitustehtävä. Kesken käännöksen yritän huvittaa itseäni ja keksin, että nurmikon voi leikata toisinkin. Parturoin laidat niin kuin ennenkin, mutta teen keskelle ison spiraalin. Ja kas, lopputulos on ihana, maaginen kiehkura: varsinainen ympäristötaidekierukka! Muutaman päivän päästä, vattuilu- & herukkaurakan jälkeen intoudun ajelemaan kiehkuran rajat uudelleen ja huomaan, kuinka vaaleanpunaiset lempiapilani saavat siistit ja terävät kehykset.
Kehräisin tyytyväisyyttäni, jos olisin kissa: spiraali näyttää siltä, kuin Jumala olsi luonnostellut sen siveltimellä ja pajuaita sen takana on kuin elävä ristipistotyö - ehtiikö Jumala tekemään vapaa-ajallaan ristipistotöitä? Pajuaidan takana olevasta ihan uudesta ja vielä ujostelevasta humalasalosta (taimet mököttivät melkein kuukauden, ennen kuin suostuivat kiemurtamaan salon ympärille) kasvaa ja pörhistyy ensi kesäksi väkevä seita, ehkä tilaan pikkusiskolta sille kasvot. Vihreät, viisaat ja tarkkailevat.
Kuinka yksinkertaisesti pihaan voi tehdä huoneita ja alueita. Nyt takapiha on ihan täynnä rytmiä, muotoa ja lennokasta kurvia. Pihalle on tullut kerrostumia, katsetta suuntaavia linjoja ja yksityiskohtia. Kaikki alkaa näyttää suunnitellulta ja toisiinsa liittyvältä (vaikka todellisuudessa kaikki onkin hirvittävän amatöörimäistä ja huolimatonta, skissejä lyhytjännitteisen ihmisen päähän- ja maahanpistoista).
Ehkä kylvän spiraaliin jotain muutakin kukkivaa. Ehkä teen koko takapihasta kohti keskustaa kiertyvän noitaympyrän, jatkan pajuaitaa spiraalin kaaren myötäisesti, istutan lisää kirsikoita ja luumuja suurelle kehälle, pilkutan kaarta pensasmustikoilla ja marjapensilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti