Elän taas nautinnollisen odotuksen vallassa: huomenna pääsen Itä-Suomeen. Yleensä inhoan pakkaamista ja etenkin sitä, että kaikkien varmuuden vuoksi mukaan otettujen tavaroiden [akvarellivärit, ylimääräisiä kirjoja, asuja napakelkkailusta kameliraveihin, viime hetkellä hankittuja tuliaisia] vuoksi tarvitsisin oman serpan. Tai ehkä pienen kuorma-aasin. Itään lähtiessä pyrin minimalismiin. Nyt pienessä ja sievässä repussa on Väinön viiden päivän nappulat, teepaita, lyhyet farkut, välttämätön kosmetiikka ja Anna Kareninan II-osa - aah... No okei, myös kuumailmakiharrin, ballerinat, mekko, uimapuku ja joitakin vaihtoehtoisia huulipunia.
Tunnen itseni seikkailulliseksi - ja kaikkein mukavinta on, että tämän seikkailun koreografia on minulle ennestään tuttu. Yllätykset ovat ihania, mutta niiden pitää olle ei-mullistavia ja sopivan pieniä. Samoin seikkailut: kaikki Lonely Planet -tyyppinen urheilu vaikuttaa epäilyttävältä ja stressaavalta - jopa uhkaavalta. Paljon miellyttävämpää on hypätä isoon ja mukavaan amerikanautoon ja hurauttaa jollekin ennestään tuntemattomalle paikkakunnalle.
Ja tietysti mukaan pakataan eväät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti