Maha on iso ja kipeä ilmapallo, jalat kaksi raskasta uppotukkia ja päässä surisee. Katselen tiukkaa, mustaa mekkoa, johon minun pitäisi huomenna kurvini survoa ja lisääntyvää epätoivoa. Voisin merkitä näille päivilleni kalenteriin: "Ailahtelua, epäonnistuneita yrityksiä saada yhteys äiti maahan, kasvavaa epätoivoa, katteettomia epäilyksiä, omituisten enteiden havaitsemista, turvotusta, hajamielisyyttä." Ai niin, ja "aistien äärimmäistä herkkyyttä." Kaikki haiskahtaa omituisen eltaantuneelle.
Työpaikan pukuhuoneessa on hillittömän - noin kuplavolkkarin kokoinen, kiiltävänmusta kärpänen, joka syöksyy yhä uudelleen kohti peiliä. Päätän viettää koko päivän varaston liukuhyllyjen välissä.
Mutta yllätyn silti, kun pois kömpiessäni iltavuoro on jo päättymässä.
3 kommenttia:
IIIIIIIIIIK!
Hyvä Piikkari, ei vieläkään aihetta IIIIK:iin (jos tulkitsin oikein): no babies, just PMS.
Ei, tuo oli ihan tuollainen yleismaailmallinen IIIIk vaan, ei sen kummempaa. Dum didum.
Lähetä kommentti