Aamulehti osaa aina yllättää

Taannoin mietin, josko lopettaisin ei-edes-niin-piiloporvarillisen Aamulehden tilaamisen. Tänään napsahti taas naula arkkuun, kun heti pääkirjoituksessa valistetaan, että

[s]en lapset vielä jotenkin kestävät, että isä juo. Mutta jos viina alkaa maistua myös äidille, on perheen jälkikasvu pahasti hukassa.

Joku on suunnitellut pääkirjoitusta TKL:n bussissa ilman, että aivot ovat saaneet puolen tunnin lenkkiä ja aamukahvia, tai sitten siellä pönäkässä työhuoneessaan, ergonomisesti muotoillussa työtuolissaan, isällisen huolen vallassa ja pahasti manselaisen hyvävelipatriarkaatin infektoimana.

Paha juttu, että pääkirjoituksen noloimmat kömmähdykset ovat heti tekstin alussa, ja vielä ingressissäkin. Päätoimittaja järkeilee, että perheelle ei ole ihan niin suuri ongelma, jos isi on pikkuisen alkoholisoitunut: sen lapsetkin vielä jotenkin ymmärtävät ja kestävät. Mutta halleluja, jos viina alkaa maistua myös äidille! Ketä tässä nyt eniten loukataan? Isän vanhemmuttaa ja isää jolla voi pahoja ongelmia perheen siitä kärsimättä vai äitiä, joka on vuosikymmenet yrittänyt ainotossut suihkien siirtyä eteenpäin, pois kätevien emäntien 1950-luvulta? Vaiko kenties lapsia, joilla ei siis ole yhtä läheistä suhdetta molempiin vanhempiin?

Perheestä tulee ongelmaperhe vasta, jos äitikin alkaa ryypätä!

Äidit pois sieltä viinakaapilta ja kasvattamasta huostaanottotilastoja!

Vahinko vain, että

[o]sa moniongelmaisista vanhemmista on ehkä jo vajonnut viranomaisavun ulottumattomiin.

Mitä siinä alat lopuksi ujostelemaan, kirjoita vaan reilusti, että osa moniongelmaisista äideistä, keski-ikäisten miesten juominenhan ei nääs ole koskaan ollut yhteiskunnallinen tai edes perheiden ongelma.