Näin omituisia juhannuksenjälkeisiä painajaisia (kolmen päivän silmittömällä juopottelulla, kokonaisen sikaperheen grillaamisella ja rokkaamisella tuskin on mitään tekemistä asian kanssa). Painajaisessa kuuluin johonkin pieneen sissilahkoon, joka pakeni vainoojiaan. Konekiväärit papattivat ja viidakkoveitset viuhuivat. Tuntemus siitä, että kohta lähtee henki, oli hyvin todellinen. Tänään alkoi katumusharjoitukset kello kuuden aamulenkillä (run bitch, run), varhainen ajankohta tosin johtui siitä, että mamma oli nukkunut koko edellisen päivän ja Väinökoiralla oli aamulla hirveä pissahätä.
Juhannuksen top 10:
1) Hyvännäköisten rasvatukkien (motukoiden, autojen) vaivihkainen tiirailu valkoviinipöhnässä
2) Jimmy Suttonin rutistaminen loistavan keikan jälkeen (valkoviinipöhnässä)
3) Siivutetun sikaperheen pallogrillaaminen
4) Omituisten vitsien kehittäminen hysteeriseen pisteeseen
5) Astmaattis-epileptisiksi yltyvät, hengenvaaralliset naurukohtaukset
6) Rytmihäiriöistä ruikuttaminen sen jälkeen, kun on syönyt aamiaisen, jolla isompikin äijä ajaisi viikon rekkaa
7) Puolituttujen ihmisten kanssa hengailu sellaisella tavalla, kuin oltaisiin oltu bestikset pyhäkoulun jälki-istunnosta lähtien
8) Tuttujen ihmisten kanssa hengailu sellaisella tavalla, kuin oltaisiin vasta toisistaan erotetut siamilaiset kaksoset
9) Valkoviinipöhnäiset rakkaudentunnustukset kaikille laumanjäsenille ja myös lauman ulkojäsenille ja jäsenille, joissa olisi potentiaalia kuulua laumaan
10) Järvi, jossa voi uida ja veneillä ja jota voi tuijottaa ja kiertää ja josta voi pitää monimutkaisia luentoja [luontokokemus suomalaisen identiteetin rakentajana] järvessä polviaan myöten seisoville ulkomaalaisille artisteille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti