Teen autokoulun teoriakokeen testiversion kamalassa stressissä ja hylkyjähän siitä vain tulee. Rojahdan milloin mihinkin miinaan: en pysty laskemaan nopeasti, kuinka monta metriä auto etenee sekunnissa, kun se ajaa kahdeksaakymppiä, enkä muista sitä ulkoa. Kymmenen sekuntia on liian lyhyt aika, mutta ehkä tässä mielentilassa kymmenen tuntiakin olisi.
Voin kuvitella, kuinka vaivun jossakin risteyksessä katatoniseen tilaan: valot vaihtuvat nopeammin ja nopeammin, kunnes pysähtyvät kokonaan. En reagoi lasiin hakkaaviin ja huutaviin ihmisiin, vaan istun täydellisen rauhan vallitessa autossa ja mietin risteyksen ajolinjojen kosmista merkitystä. Kuka saa mennä ensin? Onko tämäkin jokin partriarkaatin juoni? Perustuuko risteyksen ajolinjat evolutiiviseen survival of the fittest -maailmankuvaan, ja elleivät, niin miksi kouluauton tarrat taannuttavat muut kuskit öriseviksi luolahenkilöiksi, jotka kykenevät ainoastaan kiilaamaan, hakkaamaan riikkaria nyrkillä ja lumputtamaan kaukovaloja?
Mieheni lohduttaa minua, että ehkä sinusta ei tule hyvää kuskia. Ja se lohduttaa minua ihan oikeasti. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla jokin Kusikien Kuski, joka haisee uudelta autolta, pukeutuu pusakkaan ja on nopea ja varma ja peruuttaa täydellisesti vaikka sataisi sammakoita ja heinäsirkat pimentäisivät taivaan ja Niilin vesi muuttuisi vereksi?
2 kommenttia:
Mä olen kanssa autokoulussa (hkissä) eilen oli 9:s ajotunti ja taas vaihteeksi meni niin huonosti että olen valmis lopettamaan koko touhun. Kirjalliset pitäisi kanssa suorittaa ihan kohta, ahistaa.
Välillä mietin että miksi en mennyt silloin 10 vuotta sitten autokouluun. Olisinko oppinut paremmin?
-Annu
Autokoulun opettaja on harmaantunut selvästi asteen, kun vakiovastaukseni "Mitä teet kun ulkona on 25 astetta pakkasta?" -tyyppisiin kysymyksiin on: "Menen paikallisjunalla"...
Lähetä kommentti