Onnistun yhdennellätoista hetkellä saalistamaan lentoliput Barcelonaan ja koen katharsiksen tunteen. Se on varsin delikaatti sekoitus syyllisyyttä [lentoliikenne saastuttaa], riemua [vihdoin vihdoin vihdoin pääsen lomalle ja irti arkikuvioista] kauhistusta [näin sitä survotaan kartulla ja kyynärpäällä karmeita rahasummia epalveluiden kautta, ja ainoa vakuus on muutaman merkin muodostama bookingnumber] sekä jännistystä [myö Parseloonassa, voi jukoliste].
Matkaa on suunniteltu ja lykätty pitkään. Aikataulut eivät ikinä täsmää - eikä tätinpuolikkaalle, projektiproletaarille ja pätkäihmiselle nyt mitään lomia juuri kerrykkään. Matkakohdetta vaihdettu sen sata kertaa ja yritetty puolin jos toisin taivuttautua akrobaattiseen kompromissiin. Ja kun viimein on saatu melkein varmasti varattua ja maksettua hotelli, niin sitten onkin miltei myöhäistä saada lennot edes oikealle pallonpuoliskolle.
Sanoinhan miltei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti