Ajatukset tungeksivat päässä, kuin hyttyset: miltei aineettomina ja saavuttamattomina, mutta häiritsevinä. Näin maanantaina omituista unta eräästä ilmiöstä, jonka pitäisi jo olla jo arkistoitu, kääritty unohdukseen ja sijoitettu menneisyys nimiseen tukevaan kaappiin, mutta se on vähän kuin elävän kissan käyttäminen kauluksena. Elävät oliot ja tapahtuvat asiat käyttäytyvät arvaamattomasti [kissakin lähti ja elää omaa, ilmeisen täydellistä elämää muualla, uuden nimisenä, uudessa vapaudessa] ja yksi niistä on olemassaolo. Ne eivät suvaitse kadota hienotunteiseti ja meteliä pitämättä, vaan sinnittelevät kiinni todellisuudessa ja ponnahtavat esiin sopimattomissa paikoissa. Kuten minun unissani. Eläviä olentoja vaivaa olevaisuus ja täydellisen ajoituksen puute.
Joten jos luet tämän ja tunnistat itsesi, niin voitko ystävällisesti harkita, jonkun toisen henkilön kalloon siirtymistä, sillä täällä alkaa olla ahdasta ja tukalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti