Pajusalot ovat elpymässä isossa tynnyrissä, rännistä valuvassa sadevedessä. Takapihalla on pitkä vinonkaareva kaivanto, johon pajut istutetaan vinoruutuiseksi, eläväksi pensasaidaksi. Olen valinnut isokissaisia, harmaanvihreärunkoisia pajuja, mutta lajista en ole varma.
Takapihan lähtötilanne oli "kymmenen marjapuskaa mummonkorkuisessa horsmikossa". Sitten tulivat jalanpaksuiset pujot ja ohdakkeet. Ja sitten tuli nainen ja viikate.
Nyt takapihalla on epätasainen nurtsi, epämääräinen mutta tuottelias vatukko, leikattuja marjapensaita ja muutama koivu, jotka myös leikataan (naapuri katkaisi muutama kesä sitten yhden koivuista, ja siitä tuli takapihan kaunein, tuuhea pieni pallo. Nyt muitakin puita uhkaa sama typistäminen). Takapihalla on myös kolme isoa aumakompostia, jotka käännetään sitten kun joudetaan. Ja ihan kohta belgialainen pajuaita. Jonnekin pitäisi ujuttaa mansikoitakin. Ja raparperia pitäisi kannustaa kasvamaan, koska se näyttää mököttävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti