Tiettyjä asioita pitää osata ja tehdä, ollakseen ns. katu-uskottava. Ensinnäkin pitää osata erilaisia kieliä, kieliksi ei lueta "kainuuta" eikä ruotsia. Kieliä on esimerkiksi englanninenglanti, ranska, espanja, venäjä ja italia. Saamen, islannin, portugalin ja jonkin aasialaisen kielen hallinta tekee sinusta gurun.
Kielten osalta olen heikosti positiivisella. Englanti sujuu, ranska sujuu teoriassa ja muutamalla arabian kiemuralla saa jo kunnioitusta osakseen.
Katu-uskottava ihminen ei höpöttele omituisia juttuja, aloita keskustelua ja lopeta sitä kiusaantuneeseen naurahdukseen huomatessaan, ettei kukaan ole edes yrittänyt päästä kärryille. Arvaa tapahtuuko näin noin päivittäin?
Katu-uskottava ihminen kokkaa. Minä kokkaan. Plussa minulle.
Katu-uskottavan ihmisen täytyy myös matkustella. Tätä aluetta olen törkeästi laiminlyönyt ja käynyt juuri ja juuri Ruotissa (muistathan, että Ruotsi ei ole maa, eikä kieli), Norjassa (ks. ed.) ja tehnyt kuvottavan kiivastahtisen ja painajaismaisen luokkaretken Keski-Eurooppaan lukiolaisena. Ainoat katu-uskottavuutta hieman parantavat matkat ovat suuntautuneet Prahaan, Lontooseen ja Amsterdamiin.
Mutta ei sielläkään kyllä tapahtunut mitään jännää eikä erikoista.
Olen toivottoman kotiinsuuntautunut kyhjöttelijäpersoona. Saan huikeita kicksejä puutarhanhoidosta ja lenkkeilystä. Kaikkein mieluiten pötkötän ja luen.
Eikä katu-uskottava ihminen ei tee tällaisia listoja ja julkaise niitä netissä.
2 kommenttia:
Puutarhanhoitohan on äärimmäisen koouu! Prahasta taas - vuoden 1995 jälkeen sinne tehdyt matkat eivät ole erityisen koouu, koska sehän on siis jo niin turistipaikka... Äääh.
Jotkut ystäväni miettivät koouuttavuutta niin kovasti, että ovat lakanneet ihan sen johdosta olemaan koouu. Ei sitä kannata miettiä. Harvapa meistä parhaat kicksinsä, ystävänsä ja elantonsa kadulta löytää :)
Jospa mä nyt olisinkin koouu ihan vaan olemalla niin totaalisen antikoouu, että se on jo kuulia... Ha ha.
Laulan myös kirkkokuorossa. Monelle lähimmäiselle se on ollut ehdottomasti alkuvuoden paras vitsi. Eikä siinä ole minusta mitään ristiriitaa, ihan hyvin voin edelleen juopotella ja kuunnella rokkia ja vilautella koouuta tatskaani... Enkö voikin?
Lähetä kommentti