Luen entisten työkavereiden (nykyään vain kavereita) innoittamana Outi Meriläisen teosta Perustiedot kirjastoluokituksen ymmärtämiseksi.
Mikä kökkö kirjoituskonefontti! Mitä pikkuruisia, suttuisia kuvia! Miten uskomattoman rapisevaa, tylynlyhyttä jargonia! Kuinka ikävä, beigen ja kermaviilin värinen kansi! Millaisia luisevia esimerkkejä ja kananlihalla värjötteleviä kevennysten varjomaisia haamuja!
Aaah!
Juutun fasettianalyysikappaleeseen, koska olen saanut kuuman vihjeen, että nimenomaan täältä löytyvät kaikken käsittämättömimmät lauseet. Kyllä! Täällä on isolaattien, fasettien ja fokusten maailma, eräänlainen epäpedantikkojen antijargonauttien viileänkuivakka helvetti.
Kiemurtelen nautinnollisessa tuskassa ja haaveilen, kuinka koko elämän voisi luokitella, indeksoida ytimekkäästi ja hallitusti ja järjestää tukeviin, puisiin koivuhyllyihin, joissa on informatiiviset, siistit opasteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti