tiistaina, maaliskuuta 22, 2005

Entten tentten

Kirjaston varasto on täynnä.

Siis täynnä.

Poistojen tekeminen, niin välttämätöntä kuin se onkin, on kuitenkin moran hiertämistä sydämeen: osa kirjoista on jo historiallisesti arvokkaita, nahkaselkäisiä vanhuksia, joiden käsittelemisestä syntyvä mielihyvä on kaliberia "lapsuuden myyttinen joulu". Ja usein käy niin, että kun 1982 julkaistusta kunnallispolitiikan suuntaviivoja käsittelevästä teoksesta (jota on lainattu kahdesti vuonna 1985 ja lainaaja on ollut sama hapertunut ukkeli, mahdollisesti paikallinen nähtävyys) uskaltaudutaan luopumaan, niin seuraavana päivänä tulee joku, joka tarvitsee juuri sitä kirjaa lopputyötään varten, ja dead line on ylihuomenna.

Se, että kirja on kaunis, suorastaan ihana (tai edes hyvä), ei ole kuitenkaan riittävä peruste säilyttää kirjaa varastossa. Kirjalla tulisi olla myös kysyntää: lainaajia, mihin kirjaston vanha nimitys "lainasto" myös viittaa. Kirjaston olisi samanaikaisesti oltava sekä muisti, että nyt-hetken kuva. Kirjaston aineistoilla ei ole arkistomateriaalien itseisarvoa, aineiston arvo on suoraan verrannollinen kysyntään.

Ylen tylyä on meno, eikä ole kirjastonhoitajaa, joka ei näkisi päiväunia rannattomista varastotiloista, joissa äänettömiksi öljytyt liukyhyllyt kulkevat kilometrien kiskoilla ja kirjastonhoitajat suhahtelevat luokasta toiseen peräkärryllisellä potkulaudalla sukkahousut suhisten ja kämmentietokoneet rapsahdellen.

Ehkä kirjaan sen "Jennin strategiakansion" pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Tavoitteiden toteutumista odotellessa kumileimasin laulaa.

4 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Onneksi moni meistä valistushenkisistä ronteista tietää, että pysyäkseen saatavilla kirjojen on liikuttava. Itsekin lainailen paria opusta säännöllisin väliajoin ihan vaan siinä tarkoituksessa, että ne olisivat edes hetken pidempään muidenkin saatavilla, löydettävinä.
Pelastetaan hyvät lainakirjat ry :P

Jenni kirjoitti...

Haa haa! Pelastetaan vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä idea, Veloena! Mulla on myös yks omalaatuinen kirjastoaiheinen idea. On meinaan yksi tai kaksi mielestäni Pahaa Kirjaa, joita lainaan ja lainaan ja lainaan putkeen aina ja iankaikkisesti, kunnes joku haluaa sitä niin paljon että varaa sen. En halua niiden joutuvan viattomien käsiin vahingossa. Toivottavasti tätä ei tulkita kirjastotilastoissa sillä lailla että hankitaan lisää!

Hanna G

Anonyymi kirjoitti...

tästä tuli mieleeni kohtaaminen kirjastotädin (vai kirjastohenkilön?) kanssa. pari vuotta sitten julkaistiin teakin ennakkotehtävät uudenvuodenaattona. rynnin ensimmäisenä arkipäivänä noutamaan ennakkotehtävämateriaalikirjan maakuntakirjastosta. kirjaa oli yksi kappale - jossain varaston perukoilla. mutta ystävällinen kirjastohenkilötär sen sieltä minulle tonkaisi. tällaisina hetkinä sitä on harvinaisen onnellinen palvelualttiin kirjastohenkilön olemassaolosta. tulipa vain mieleen.
~strangelove~