Olen noin viikon pureskellut kieltäni, etten päästäisi naispuolista Hyde:a irti ja syöksyisi raivoamaan Avionrikkojan kommenttiosastolla. Nyt, vahvojen, rauhoittavien lääkkeiden alaisena, olen kyennyt saavuttamaan viileyden ja etäisyyden, jonka asian käsitteleminen - siis ilman asbestihanskoja, pitkää keppiä, tainnutuspistoolia ja ahjossa kuumennettua hiilihankoa - vaatii.
Miksi luen Mr. Peter "Big" Panin blogia? Aristoteles pohti, miksi ällöttävien, pelottavien tai kauheiden asioiden - esimerkiksi taidokkaiden, mutta vastenmielisiä aiheita esittävien maalausten - katseleminen voi tuottaa mielihyvvää. Aristoteleen runousopissa tragedian tarkoitus on synnyttää katselijassa katharsis: eräänlainen puhdistuminen. Esimerkiksi tragediaa seuraava eläytyy näytelmän tilanteisiin, ahdistuu ja tuntee kasvavaa sääliä ja kauhua. Negatiiviset tunteet laukeavat eräänlaiseen rituaaliseen puhdistumiseen, eli katharsikseen. Olen tullut siihen tulokseen, että Hra. Kukkakärpäsen blogin seuraaminen palvelee katharsiksen tarvettani: luen sitä, pohdin minkä kostean kivenmurikan alta Sir. Vili on mönkinyt esiin ja lopuksi siunailen onneani, etten ole moiseen pimeässä törmännyt.
[Tässä vaiheessa harkitsin sanamuotojen muuttamista kohteliaammiksi, mutta sitten kurkistin Doctor Lovemachinen päivän epistolaa "Kaikki naiset ovat huoria", koin erittäin puistattavan katharsiksen, join kupin kuumaa kahvia ja telakoidun tietokoneen ääreen. Jos tämä Sääliölän Isäntä olisikin vain lymynnyt top-listan häntäheikkipäässä - mutta kun ei]
Koska uskon, että kaunokirjoitusvihkoni malliaineen implisiittinen viesti on jo repinyt papiljotit päästä, ahtautunut hoikentaviin sukkahousuihin ja lyönyt lukijaa titaanikaulimella päähän, tyydyn esittämään kainovienosti muutamia kysymyksiä, joihin Hra. Äijäenergia ei ole ottanut kantaa.
Ensinnäkin tämä pikku höpönassulipossuli tuntuu elävän ikuista puberteettia. Ymmärtääkö Hänen Viriliteettiytensä kenties - sitten kun kannikat roikkuu ja tekarit natisee - vetäytyä itse turhuuden markkinoilta ja tehdä tilaa nuorille ja vetreille tunnevammaisille (joilla on paljon massia) vai tutiseeko hän ottipaikoissa vielä sittenkin, kun rollaattori on ruosteessa?
Toisekseen haluaisin mitä ystävällisimmin tiedustella, onko Liebelandian keisarin äitisuhde kunnossa? Emotyyppiä hän näet inhoaa yli kaiken, mutta melkein kukaan ei kai usko, että haikara olisi pudottanut Aikamies Avionrikkojan (puku päällä ja luottokortit lepattaen) suoraan Helssinkivantaan yöelämään? Entä jos hänen maammonsa olisi aikanaan tullut siihen tulokseen, että rintojen terhakkuutta ja vatsanahkan pinkeyttä ei kannata lisääntymällä riskeerata?
Eikö Herr Übersexyllä ole yhtään ihmissuhdetta, joita hän ei pane hajalle? Eikö hän tunne yhtään onnellista pariskuntaa? Onko hänellä koskaan ollut naispuolista ystävää? Mihin rakkaus ja ystävyys ja toisen ihmisen kunnioittaminen ja oman ja toisen arvokkuuden vaaliminen ovat kadonneet?
What is the meaning of Liff?
Sanat loppuvat. Vetäydyn emoalus Femakko 1:n komentosillalta.
2 kommenttia:
Jos maailma olisi alkanut 80-luvulla ja tuntisimme ihmisen historiaa vain sieltä nykypäivään, voisin olla kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla.
Dokumentoitu historia on kuitenkin paljon vanhempi, useita tuhansia vuosia. Yksikään merkki ei viittaa siihen suuntaan, että ihminen lajina olisi millään tavoin kehittynyt jalompaan suuntaan.
Lintukodosta käsin tarkasteltuna saattaa toki siltä vaikuttaa, kun oma näkemys suodattuu median ja kirjallisuuden kautta.
Ulkona on paha ja raaka maailma. Avionrikkojan maailma ei ole illuusio, se on olemassa. Kirjoittajan maailma on illuusio, joka puhkeaa samana päivänä,kun ihmiset lakkaavat etsimästä maitopurkista parasta ennen-päiväystä. Se voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä.
Allekirjoittanut ei epäillytkään, etteikö linnunpöntön ulkopuolinen maailma olisi ikävä, vaikka kieltämättä epäilikin, että Avionrikkoja saattaa olla hintelä nörtti, joka on keksinyt kaikki juttunsa. On kuitenkin eettisesti arveluttavaa tulla siihen tulokseen, että koska maailma on paha, minäkin saan olla paha ja ajatella vain omaa fyysistä mielihyvääni.
Jenni
Lähetä kommentti