En ole käyttänyt kalenteria puoleen vuoteen (koska siinä ei lukisi muuta, kuin tee se halvatun gradu ja valmistu), eikä sanomalehtikään tule kuin viikonloppuisin, joten olen alkanut elää Jenninaikaa.
Mikrotasolla herään myöhään ja hitaasti ja keitän pannullisen kahvia. Värjyn pihalla yöpaidassa kun Wäinö vääntää aamutarpeet (hienotunteisesti aina ihan ojan viereen). Juon pannullisen kahvia, saan kofeiinista vaihdevuosioireita ja istun sitten kirjoittamaan. Kun olen kirjoittanut, menen kauppaan ja sitten askartelen ruoan kanssa muutaman tunnin. Illalla seurustelen miehen kanssa (joka on väsynyt eikä jaksaisi seurustella). Kävelen Wäinön kanssa ja pohdin, olisiko hirveän vai äärettömän noloa, jos olisi kävelysauvat.
Makrotasolla en tiedä mikä viikonpäivä on, ja jos tiedän, en tiedä monesko päivä kuuta. Sovin tapaamisia olemattomisksi viikonpäiviksi ja joudun nolottavaan paniikkiin, kun lopulta joudun nokkakolariin kalenterin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti