Case 1) Nukuttaminen muualle, kuin rinnalle tai syliin
Yleisen harhaluulon mukaan myös muualla, kuin rinnalla tai sylissä voi nukkua. Mukamas! Heti, kun vaivun uneen ne juonikkaat penteleet maiskauttavat minut irti nännistä ja laskevat höyhenenkevyesti lämpimän flanellipeiton mutkaan. Vilunkipeliä!
Case 2) Viihtyminen
Mikä on tuo helisevä nuijamainen muoviesine? Yrittääkö nuo olla hauskoja, ja jos yrittävät, niin miksi? Miksi tuo keltapunainen naama ei ikinä vaihda ilmettä? Pitäisikö minun muka relata täällä viltillä? Miten voin olla varma, ettei minua hylätä susien kasvatettavaksi, jos minut lasketaan sylistä jonnekin? Palaneen käryä!
Case 3) Vieraat ihmiset, sekä puolitutut
Juuri, kun olen alkanut tajuta, että nuo kaksi hömelöä kuuluvat perheeni vakituiseen kokoonpanoon täällä alkaa käydä vieraita ihmisiä. Ne vääntelevät naamaansa eriskummallisesti ja päästelevät huolestuttavia, yllättäviä ääniä. Jokin koira tähänkin on haudattuna!
***
Maltan tuskin odottaa sitä epäluuloja, vastahankaa ja venkoilua herättävien uusien asioiden virtaa heti, kun alamme enemmän liikkua ns. ulkomaailmassa (it's out there, sanoo postinkantaja), tavata ihmisiä ja kun Pikku-Ukko alkaa maistella kiinteitä ruokia.
1 kommentti:
Täällä pitäisi kanssa olla tykkää-namikka ... Ei oo oikein muuta sanottavaa kuin että ihana kirjoitus! Ehkä se vielä, että on hienoa ja suloista, että noin pienet vauvat (ja pienemmätkin!) ovat jo ihan omia persooniaan; mun molemmat vauvat ovat olleet lähes huolestuttavan vastaanottavia ja kiinnostuneita kaikesta, etenkin ihmisistä, tutuista tai vieraista. Niin ja vielä se, että me sanottiin poikaamme myös Pikku-Ukoksi :) Muistoja muistoja ...
Lähetä kommentti