Selittäkää joku, miksi käy niin, että kun menen ostamaan äitiyssukkahousuja ja uusia rintsikoita -- joita ehdottomasti tarvitsen viikonlopuksi -- päädynkin hankkimaan viisi kiloa matonkudetta?
Ja onko tämä jokin koko elämän läpi mutkurtava punainen lanka?
Kun pitäisi rentoutua, touhuan, kun touhuta, lamaannun. Kun pitäisi edustaa, on rinnuksilla edellisen paniikkikohtauksen räkä, ja kun pitäisi olla maan harmaa hiljainen, minulla on päällä salsavaihde ja lavashow.
Jos jossain olisi minunkokoiseni aukko maailmassa, ettei aina olisi niin eriparinen olo.
4 kommenttia:
"Kun pitäisi rentoutua, touhuan, kun touhuta, lamaannun."
Juuri näin. Kun on pakko tehdä, en pystý mihinkään (ainakaan kotona). Kun annan itselleni luvan levätä ja jättää tekemättä, hommat sujuvat itsestään.
Huijaan itseäni toisinaan ovelasti määräämällä täydellisen lepopäivän viikonlopulle - jonka aikana sitten kotihommat (tai ainakin osa niistä) suoriutuvat ihan noin vain ohimennen kun teen niitä vain sen mukaan, mikä on kivaa ja mikä tuntuu hyvältä. Tiskit voivat silloin ehkä odottaa normaalia pidempään, mutta tuleepa pyyhittyä pölyjä lampuista, nakattua vanhoja lehtiä pois ja testattua palohälyttimen patterit tai muuta vastaavaa.
Kun puuttuu pakko ja se "täytyy" tai "pitäisi" niin tekeminen on kivaa, jopa tiskaaminen. Weird, huh?
Inhottavan tuttua sanoo Nauskis jonka piti nousta siivoilemaan viimeistään kahdeksalta ja joka heräsi sitten yhdentoista aikoihin... Yöpymispuku päällä mietin mikä meni vikaan. Blääh.
Voi ei, en valitettavasti osaa vastata, talousuklaa vei kaiken huomioni. Se on maailman paras suklaa se!
Miss Jenny! Mahtavaa, jos pystyt huijailemaan itsesi kaikkiin haljuihin hommiin... siivoiletkin itseltäsi salaa, vasen käsi ei tiedä, että oikea luutuaa:) Heh!
Nauskis, ehkä se siivous vaan on yliarvostettua.
Kata: älä muuta virka! Jääkaappikylmänä aamukahvin kanssa, aaah!
Lähetä kommentti