Eläköitynyt kollega ihasteli, kuinka poskeni ovat pyöristyneet.
Mamuasiakas pyysi hakemaan minut takahuoneesta, nimeä hän ei tiennyt, mutta kuvasi elekielellä pyöreää vatsaa.
Kukaan asiaankuulumaton, ei ole käynyt taputtelemaan. Henkilökohtainen reviirini on laajahko, ystävien ja työkavereiden taputtelu ei yleensä häiritse, ja osaan näyttää ei-lähestyttävältä, jos minusta tuntuu siltä. Kasvatan silloin sarven.
Olisiko jotain asiaakin ollut?
No ehkä sellaista, että ei enää tällaisia viikkoja. Sormessa on vamma työpajan pitämisestä, päässäkin on vamma, mutta sitä ei kukaan näe. Toisaalta synkimmässäkin mustuudessa voi olla sitä kaikkein karmeimmanlaatuista huumoria. Vanha asiakas tuli käsi viilekkeessä, kertoi kaatuneensa kotipihassa, ylätekarit halki, värttinäluussa murtuma, mutta periksi ei anneta, niin että löytyiskö se Cookin "Äkkikuolema"?
3 kommenttia:
muah
äkkikuolema-juttu siis.
tulin hyvälle tuulelle.
kiitos.
Öö, soititko sä sille mummulle ambulanssin ja laitoit sen Äkkikuoleman sille käsveskaan mukaan?
Mummu oli ihan riskissä kunnossa ja paranemassa kovaa vauhtia. Myös tekarit oli korjattu ja "kuin uudet" kuulemma!
Äkkikuolema on siis tilattu mummulle, henkilön omalla vastuulla.
Lähetä kommentti