Blogini ulkoasu oli käynyt kaikessa vaniljaisuudessaan jotenkin tunkkaiseksi. Facebookissa taas toivottiin, että kirjoittaisin murekkeesta ja siitä tuli jotenkin mieleen taloussuklaa.* Älkää kysykö miten. Tämä on sitä sumeaa logiikkaa, ja syytän siitä epävakaista säätä.
* * *
Työpäivää kirjastossa sulostutti tänään itsepintainen sekakäyttäjä. Jälkiviisaana ajattelen, että ehkä olisi pitänyt soittaa vaan se poliisi, eikä empiä. Kaverin ressukka olemus jotenkin hämäsi. Todellisuudessa meillä ei ole varaa hämääntyä, talossa kun on raskaana olevia äiti-ihmisiä, lapsia ja vanhuksia. Harhainen ja kiroileva sekakäyttäjä pitää vain poistaa virkavallan avulla tiloista, meillä ei hänen tilanteensa käsittelyyn ole minkäänlaista osaamista. Onneksi hän jonkin aikaa aulassa kiroiltuaan hiippaili yöhön.
Surku jäi päällimäiseksi tunteeksi, mutta sen alla oli vähän pelkoakin ja runsaasti mietintää siitä, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Alkaako lama piankin näkyä näiden ihmisparsojen suurempana määränä. Tämäkin kertoi palelleensa koko päivän ulkona, eikä asunnosta ollut tietoakaan.
Minnekään ei ole tervetullut.
* * *
Pitäsikö minun siitä murekkeesta jotain?
Ukkonen tuo silloin tällöin Äitien Valmistamia (TM) ruokia. Välillä pakkasessa on jauhettu sikanauta poikineen, toisinaan jääkaappi on täynnä heleänvärisiä kerroskiisseleitä. Osa jauhelihasta päätyy Yrjölänpuuroon, jota koiramme Väne syö. Osasta väsätään evästä itselle.
Tällä kertaa päätin rohkaistua kokeilemaan mureketta, tuota ruskeaa pötikkää, josta Elviskin tykkäsi, joka paistetaan uunissa ja joka tarjoillaan keitettyjen pottujen, herneiden ja ruskean kastikkeen kanssa kunnollisella perheaterialla.
Sekoitin lihaan partaäijässä turvotettuja korppujauhoja, lihalientä, roimasti sipulia ja valkosipulia ja maustoin taikinan creol-seasoning -maustesekoituksella, parmesaanilla, mustapippurilla ja yrteillä. Levitin taikinan leivinpaperille ja kauhoin päälle runsaasti liotettuja metsäsieniä.
Tässä vaiheessa Ukkonen tuli nauramaan yritykselle. Murekkeeni näytti kieltämättä enemmän maamiinan silpomalta raajalta. Totuuden nimissä on sanottava, ettei sen ulkonäkö juuri uunissa kohentunut. Maku sen sijaan oli sikaisen kotoinen. Seuraavaksi voisi revitellä reikkalaisella murekkeella, siihenhän voisi sipistellä oliiveja, fetaa, basilikaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Mieleen juolahti myös aurajuustoinen versio murekkeesta sekä tomaattisempi mureketyyppi timjamilla. Seuraavalla kerralla täytettä saa myös olla maltillisimmen. Tällä kertaa mureke halkesi uunissa rivoon irvistykseen.
*)Fazerin sedät ja tädit! Koettakaa ymmärtää.
2 kommenttia:
Hei kerro miten sinä teet Yrjölänpuuroa, siinäkin kun on niin monta koulukuntaa!?
Mulla on just puuro tulossa uunissa ja siinä on tällä kertaa veden lisäksi pari desiä puuroriisiä, pari desiä kaurahiutaleita, 2 raastettua perunaa, 1 raastettu iso porkkana ja lihaliemikuutio. Loppuvaiheessa lisään pari desiä piimää ja jauhettua mahalaukkua+koiran jauhelihaa yhteensä puoli kiloa.
Yrjölänpuuro tarjoillaan nappulan kanssa(ihan kourallinen riittää), välillä herne-maissi-paprikaa pakastimesta sekaan ja aina tietty se piimä.
-minh-
Mä teen orkkisreseptillä:
Ohrasuurimoita, hirssisuurimoita, riisiä ja tattaria esim. pari desiä kutakin (ja helvetin iso kattila).
Ryynejä turvotetaan yön yli. Sitten raastan joukkoon porkkanan, lorautan joukkoon öljyä, hyppysellisen merisuolaa ja paketin jauhelihaa. En käytä perunaa (ei välttis sula) enkä lihalientä (uppoaa ilmankin).
Keitän puuron kypsäksi isossa teflonkattilassa liedellä, koska uunipadan peseminen oli aina niin työlästä. Väinö syö pienen määrän turvotettuja nappuloita ja saman verran yrjölänpuuroa. Joskus raastan joukkoon tuorekurkkua.
Yrjölänpuuroon voi myös sekoittaa esim. puristetun valkospipulinkynnen ja porkkanan voi korvata vaikka nokkosella.
Tän ohjeen ongelmana on se, että hirssi ja tattari ovat aika kalliita ja niitä on vaikeaa löytää. Riisiksi käy vaikka joku halppiseuroshopper tai puuroriisi. Ohra saa olla esikypsennettyä tai rouhetta.
Lähetä kommentti