Jargonautti innostaa tällä hetkellä tosi paljon. Tuntuu, että kaikkien yritysten jälkeen lyriikka on se paikka, jossa voi sanoa juuri, niin kuin tahtoo. Vähän repaleisesti, myhkäisesti, viitaten.
Heräsin seitsemän jälkeen ja on sunnuntai. Vähän kahvia. Koira pitää kuonoa varpailla eikä voi tehdä kuin hiljaisia asioita. No kirjoittaa tietysti ja oleskella. Oloasussa. Olohuoneessa.
Taidan mennä katselemaan sateista varikonniemeä. Tänään ei kannata pestä mattoja, ei marjastaa eikä sienestää, ellei pilvet mene puhki ja tuuli kuivaa metsää.
1 kommentti:
Pilvet puhkeavat // tuuli kuivaa metsän
Erinomainen runokuva!
Lähetä kommentti