(Kuva: http://www.luontoliitto.fi/)70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa syntyneet ovat kummallinen sukupolvi. Olemme eläneet katastrofista katastrofiin. Kymmenvuotiaina ymmärsimme jo vähän, mitä lama tarkoittaa. Opettaja piirsi liitutaululle aaltoilevan käyrän ja naputti karttakepillä sen koveraa pohjaa: "Tämä on lama". Koulukirjoja alettiin kierrättää ja kevään viimeiset oppitunnit käytimme kumittamiseen. Välillä opettajat olivat lomautettuina ja isommat oppilaat työskentelivät itsekseen.
Jos omat vanhemmat eivät olleet työttömiä, niin kaverin porukat olivat. Minun vanhempani saivat olla työssä koko talouskriisin ajan, mutta huoli oli kyllä läsnä. Yksi konkreettinen osoitus huonommista ajoista oli firmojen joululahjat, jotka olivat 80-luvulla valtavia, alkoholilla, juustolla ja makeisilla täytettyjä koreja. Niitä ei enää saatu, eivätkä ne palanneet.
Nuorena aikuisena menneen laman jäljet näkyivät vielä: kirjallisuustieteen laitos oli vielä 90-luvun lopussa melko persaukinen, eikä opetusta voitu juurikaan järjestää. Harhailin kummissani Yliopistolla, tein kirjatenttejä ja tajusin, miten romanttinen käsitys minulla oli akateemisesta maailmasta ollut. Kesätyöt olivat edelleen kiven alla, eikä kaikki ikäiseni olleet ikinä tehneet mitään duunia. Minä olin poikkeuksellisen onnekas, kiitos vanhempieni ja Joroisten seurakunnan. Ne, jotka eivät päässeet opiskelemaankaan, ovat varmaankin kuopineet lähtökuopat jo melkoiseksi montuksi. Joidenkin elämä eräässä mielessä päättyi yrityksen kaatumiseen ja velkoihin, monet nuoret eivät päässeet liikkeelle ollenkaan.
Nyt elän ruuhkavuosia. Asuntolaina on tuore. Lähetin juuri sähköpostia pankkiin ja kysyin, pitäisikö korkoon jotenkin reagoida. Saan ylennyksen (tai siirron) vuodenvaihteessa ja pelimerkit, joilla kahta kirjastoa pitäisi pyörittää, hupenevat ennen kuin ehdin edes aloittaa. Saan heti koetella kekseliäisyyttä ja kestävyyttä muutosjohtajana. Elämme kovia aikoja, ystäväiseni.
Hetki sitten kuulin radiosta, että ikäpolveni eläkkeet tulevat olemaan jopa 15% pienemmät, kuin ennen vuotta 1970 syntyneiden. Miten tämä ei yhtään yllätä minua? Ennen kuin heitän lusikan nurkkaan, saan varmaankin tiedotteen siitä, että vuoden 1970 jälkeen syntyneitä ei enää haudata, vaan jauhetaan eläinten rehuksi. Luista keitetään liimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti