maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Jurputusta ja pännimistä

Radiossa soitetaan vain viittä kappaletta, paitsi ohjelmassa "Euroopan taivaan alla", jonka nimi voisi olla myös "Kuriositeetteja saksaksi laulettuna". Yksi viidestä Ylex:n soittamasta kappaleesta on se Happiradion piisiin, jossa korvani mielestä lauletaan "Pyydä miestäsi huutamaan Che Guevaraa, kun te kaadutte sänkyyn". Korvani on kylläkin pikkuisen kuuro, mutta looginen. Näen heti 23-vuotiaan parin, jotka rojahtava 120cm leveälle runkopatjalle, jossa on muotoonommeltu froteelakana. Pariskunnan kaatuessa kundi huutaa "Che GuevaraaaAHH!"

En tiedä. Minulla kyllä menis tunnelma.

Elämässä on nyt vain omituisia vaihtoehtoja. Olen koko ajan toiminut määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti, mutta en ole mennyt kohti onneani. En ole mennyt kohti suurempaa tasapainoa ja hitaampaa, laadukkaampaa elämää. Olen saavuttanut useimmat tavoitteeni (ehkä siksi, että ne ovat olleet niin pieniä ja hävettäviä), mutta elämänhallinnantunteeni ei ole silti kasvanut. Elämä, avioliitto ja työ ovat samaa räpeltämistä. Kukaan ei ole mitalin kanssa onnittelemassa hienoa suoritusta vaimona, ihmisenä tai muurahaisena.

Miksi sitten rimpuilla? Miksi ylisuorittaa ja piiskata itseään? Haluan antaa periksi elämän sattumanvaraisuudelle, kaoottisuudelle, arjelle ja nautinnoille. Haluan kissan. Haluan istua olohuoneessa tekemättä mitään. En halua lukea klassikoita. Haluan matkustaa äkkilähdöillä kummallisiin ja typeriin matkakohteisiin. Haluan olla banaali. Haluan käyttää epäpukevia vaatteita ja piirtää tusseilla ja tanssia epätyylikkäästi. Minun ei tarvitse mennä kulttuuririentoihin, jos menen mieluummin hevikaraokeen. Minun ei tarvitse vesijuosta, jos pidän enemmän kellumisesta. Minun ei tarvitse kiinteyttää käsivarsiani eikä minun tarvitse jännittää vatsaa sisään. Koiran kanssa käveleminen riittää. Pitäkää hot jooga ja feng shui, meillä humpataan ja arvostetaan kanavatöitä.

Piru vie. Tutkinto, virka ja ukkonen on. Nyt loppuu suorittaminen ja alkaa eläminen.

8 kommenttia:

peeÄR - mies kirjoitti...

Jenni,
Mikä sää oot olevinas - tahdot erottua porukasta;)

Mutta oikeesti järkeehän tossa on.

Jenni kirjoitti...

Tää on tällaisen kolmenkympinkriisin oivallus. Ei suurta filosofiaa, mutta henkilökohtaisella tasolla sillä on merkitystä myös jaksamisen kannalta.

Porukasta erottuminen on minusta muuten ehdottoman kannattettavaa:D

Reeta kirjoitti...

Go Jenni. Tämä oli asijaa.

REETA ISOLLA kirjoitti...

Ärsyttää muuten aivan suunnattomasti, että tuo plökkeri kirjottaa mun nimen pienellä. *raiv*

Pilve kirjoitti...

ASIAA!! Hyvä Jenni! =)

Jenni kirjoitti...

Moiks! Jos elää oikein vanhaksi, niin tajuaako sitten jo hellittää?

Tiina kirjoitti...

Minustakin tuo Che Guevaran huutaminen olisi huomattavasti loogisempaa (ja ehkä jopa kiihottavampaa?) kuin Che Guevaraan pukeutuminen (kuten kappaleessa oikeasti korviemme ja logiikkamme vastaisesti lauletaan). En yhäkään tajua miten häneen voi pukeutua! Tai jos voikin, niin se olisi aika karmivaa mielestäni. Vetää nyt kuolleen miehen nahka ylleen!
Se on varmaan jotain nuorisojuttuja, joita en enää tajuu, kun oon vanha ja kalkkis...

Jenni kirjoitti...

Tiina: älä muuta sano! Ja kun korvani lopulta suostui kuulemaan sanan hahmon, se vielä vänkäsi, että sen on oltava "tukeutumaan" ei "pukeutumaan". Kuvittelin, että mies tukeutuu henkisesti Che Guevaraan tulevaa koettelemusta varten. Tai repäisee mennessään alas sen sängyn päädyssä olevan Che-lipun.