Leivoin pizzaa ja kuuntelin, kuinka Vexi Salmi ja Torsti Lehtinen keskustelivat radiossa rakkaudesta. Miehen rakkaudesta.
Lähetys alkoi Leif Wagerin laulamalla (ja Pallen sanoittamalla) Romanssilla, joka alkaa sanoin: "Sua vain yli kaiken mä rakastan". Se toimi kuin karhunkieli ja siivosi pinnastani pois kaiken kovanahkaisuuden, analyyttisyyden ja muut sellaiset hienot Donna Quijote -varusteet, joita haalaan ympärilläni päivät pitkät.
Hetken aikaa olin sitä mieltä, että jos joku laulaisi minulle Leif Wagerin äänellä "Sua vain yli kaiken mä rakastan", sanotaanko vaikka nyt tässä keittiössä, sulkisin silmäni ja olisin hänen. Vaikka laulaja olisi merinorsu. Ja ehkä etenkin juuri silloin.
Sen vuoksi minulla ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään järkevää sanottavaa keskustelusta. Kaipa se oli, niin kuin kelvolliset keskustelut, paikoitellen syvän oivaltava ja lankesi toisinaan johonkin pöljään mies-nais-kliseeseen.
Pizzasta nyt joka tapauksessa tuli aivan jumalaista.
Lefasta lisää.
4 kommenttia:
Ziizuz!Juuri tuota x-mies minulle lauloi (usein).
Tulipa jänskä fiilis ajatella asiaa ja omanlaisellaan kaiholla muistella.Apua!Olenko paatunut kakkiainen!?!
Hui, meni kylmät väreet jo pelkästä mielikuvasta. Tänne vaan, kaikki minua rakastavat taivaan kaipuiset!
ah, romantiikkaa on elämässä liian vähän
Muistan katsoneeni pienenä tv-ohjelman, jossa Leif Wager esitti kyseisen kappaleen "viimeisen kerran". Oli sitä joutunut uransa varrella jonkin kerran laulelemaan.. Tiedä jäikö viimeiseksi, mutta vissiin oli laulu tullut tutuksi...
- A
Lähetä kommentti