Pikajunien siniset penkit. Kellarin iso teollisuuspesukone. Kaupunkivarpusten äänet. Lämpimät voileivät äidin mummonmökin uunissa. Narsissien pomminvarmuus. Sorsat. Kunnollinen haudutettu tee, iso lusikallinen sokeria ja loraus maitoa.
Näitähän kertyy vuosien varrella. Enimmäkseen ne ovat harmaita, arkeen ja arkeen maastoutuneita ja jokapäiväisiä, mutta ne lohduttavat ja parantavat kuin aspiriini.
Ihminen ei ehkä tarvitse kovin paljon selviytyäkseen kuiville ja tullakseen onnelliseksi. Joskus riittää tuttu ja tyhmä sisäpiirin vitsi ja sen myötä vahva tunne siitä, että on jotain, johon kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti