Jalkaansa venyttelevä sorsa jäällä, käsivartta painava kassinhihna -- kassissa uudet kiiltävät kuvakirjat kummilapsille. Tuulee, ihmisillä on ponnistelevat, väsyneet ilmeet ja juuri ennen kotiristeystä bussin renkaat heittävät rapaa nilkoilleni.
Ojennan Ukkoselle ovella leivoslaatikon ja hankaan punaista nenääni lapasella ja ajattelen sorsia, jäniksiä, oravia, varpusia ja muita arkipäiväisiä eläimiä. Koira tunkee mukaan vessaan, se istuu edessäni pyöreällä matolla ja heiluttaa häntää. Koiran mielestä kaikki yhteinen tekeminen on fantastista. Se haluaa olla lähekkäin.
Keittoa tölkistä, murukahvia, sopuisaa oloa.
Mittaamattoman kallista arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti