keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Räkäraportti

Heräsin sellaiseen tunteeseen, että alan olla terveehkö! Pukeuduin. Sitten istuin sängyn laidalla kumarassa puolisen tuntia ja puuskutin rasituksesta ja yskin kuin keuhkotautinen. Luojalle ja Hämeenlinnan kaupungille kiitos, että omalla ilmoituksella saa sairastaa kolme päivää.

No, koirahan on pakko viedä hädälle, vaikka emännän pää olisi kainalossa, ja kainalon imusolmukkeet laulaisivat hoosiannaa stemmoissa. Että yhden koiranpaskan noukkiminen voi ottaa lenssussa koville! Liikuin notkeasti kuin mannerlaatta.

Nyt tuijotan intensiivisesti pyykkikoria ja yskin uhkaavasti. Näinä hetkinä se ymmärtää siirtyä pyykkitupaan ja lajittautua koneeseen.

* * *

Jossakin ammattiliiton lehdessä kerrottiin ukosta, joka ei neljänkymmenen työvuotensa aikana ollut kertaakaan poissa sairauden takia. Ärsyttävä asenne. Moneenkohan hän ehti tautejansa levittää sairaana työskennellessään? Auttaisiko joku fraktaali hahmottamaan tätä ongelmaa?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaan entä jos ukko ei vaan koskaan ollut kipeä? Toisaalta voihan pöpöjä levittää ilman että itse on sairaana, mutta ei kai töistä voi olla poissa vain siksi, että saattaisi tartuttaa asiakkaan :)

Äitini on hyvin, hyvin, hyvin harvoin sairaana (se on se konjakkihömpsy aina kun vähänkin tuntuu siltä, että saattaisi olla flunssa tulossa, ja aina välillä varmuuden vuoksi muulloinkin), mistä olen kyllä toisinaan hyvinkin kateellinen. Toisiin ei vaan pöpöt tartu. Ja toisiin tarttuu turhankin hyvin ja usein.

-Rosa Majalis

Jenni kirjoitti...

No kun pakkohan sen oli olla! Joka vuosi kiertää influenssat ja ties mitkä espanjantaudit. Mistä päättelin, että Ukkeli on mennyt sairaana töihin levittelemään viruksiaan...

Jo vain kuulostaa hyvältä tuo konjakkihömpsy:D

Anonyymi kirjoitti...

Luin hesarista vuosi-muutama sitten jonkun nekrologista maininnan: "Nelikymmenvuotisen uransa aikana hän ei ollut päivääkään pois töistä". Sillä hetkellä lakkasin tuntemasta syyllisyyttä omistani tai lasteni sairauspäivistä; tämänpainoinen kiitos siitä uhrautuvuudesta saadaan..että oikein kokonainen lause kuolinilmoituksessa ;)

Jenni kirjoitti...

Ollaan me muuten kumman työorientoituneita! Uhrataan elämä työlle ja siitä kiitoksena joku töpö lausunto nekrologissa...