lauantaina, joulukuuta 29, 2007

Kirkkokuorolainen ja hänen ladattu derringerinsä.


En voi sietää feissareita. Minulle on aivan sama, miten upea ja kannatettava sanoma heillä on, mutta liikkuessani asuntoni ulkopuolella, en halua, että tuntemattomat ihmiset tulevat alle kolmen metrin päähän minusta, jos heillä on ojennetun raajansa päässä esite.

Ilmeisesti yhdistysten ja yhteisöjen kannattaa käyttää feissareita - siksi paljon niitä liikkuu vilkkailla kävelykaduilla ja asemanseudulla. Varsinkin Tampereella.

Miten feissariin pitäisi suhtautua?
-Haluatko pelastua ikuiselta kadotukselta/auttaa suojelemaan lapsia/delfiinejä/kehitysmaiden naisia/sademetsiä/pandoja?
-Enkä helvetissä! Mene pois!

Feissariin ei voi siis suhtautua torjuvasti ilman, että on Paha.

Feissaamisen lähtökohdassa on kaksi asiaa, jotka ärsyttävät minua erityisesti. Ensinnäkin feissarit eivät ole hyviksiä ja hyvän asialla, vaan provisiopalkalla toimivia työntekijöitä. Tämän vuoksi feissauksen lähtökohta on se, että kohdattava asiakas
a) ei ole evönä nevönä kuullut Jeesuksesta
b) ei ole tehnyt koskaan mitään lasten/delfiinien/kehitysmaiden naisten/sademetsien/pandojen hyväksi.

Pahiten feissari vituttaa siis uskovaista maailmanparantajaa.

Jeesus-feissarit toimivat tietenkin luultavasti maksutta ja vaikka kuinka olen kristitty, minusta traktaattien jakaminen rumassa ja nolossa Jeesus-lippalakissa on jokseenkin perkeleestä. Niinpä se tekarit ja lentäjänlasit kiiluen liikkuva setäihminen, joka tuli Tampereen asemalla feissaamaan vieressäni yksin istuvaa lasta, sai esitteensä takaisin. Hävettää vähän, että karjuin, mutta minusta alaikäisten vaaniminen silloin, kun lapsen äiti on pistäytymässä lipunmyynnissä on melkein mykistävän törkeää.

Mutta vain melkein.

14 kommenttia:

antitäti kirjoitti...

Se on varmaan se sama setä, jolle huusin pari vuotta sitten samasta asiasta. Lapsi oli vain mulle aika läheinen, ja uskointoisessa vaiheessa. Helvetintuli ja synnit ei tehneet hyvää, ei.

RRRRRRRRRRÄYHHHHHHHHHHH.

Postaukseeni viitaten Lupaan ensi vuonna olla ottamatta/liittymättä mihinkään, jossa käytetään mitään naamaa :).

neiti minkkinen kirjoitti...

Ihanaa, Jenni. Olet idoli.

Anonyymi kirjoitti...

Se sama setä tukki kerran hiihtoloman menoliikenteen ruuhkassa asemahallista asematunneliin menevän oven. Kehtasi vielä valehdella, että ovi ei ole käytössä. Siinä jakeli uskonsanaa. Tajuaakohan se edes, kuinka paljon pahaa se asialleen tekee...

Kaura kirjoitti...

Olikohan se sama tyyppi, jolle sanoin EI KIITOS kun hän ojenteli jotakin taivahan talikynttiläistä paperia. Tyyppi nimittäin kumartui ja lykkäsi 110-senttiselle tyttärelleni kivan värikkään lipareen. GRRRRRRR.

Jenni kirjoitti...

Uskonto on herkkä asia. Minusta alaikäisille ei saisi jakaa mitään materiaalia kysymättä hänen vanhemmiltaan lupaa, vaikka kuinka olisi omasta mielestään oikealla asialla...

Feissarit tekevät asialleen luultavasti enemmän hallaa.

antitäti kirjoitti...

Joo Kaura, sama hyypelö. Pitääkin ottaa mukaan kirjaston aukiololappuja ja antaa sille ensi kerralla yksi sellainen vaihtokaupassa.

Jenni kirjoitti...

Ja ainahan voi ottaa kaverilta sen KAIKKI esitteet. HA ha.

Kaura kirjoitti...

Sinänsä en pelkää, että se lipare tai useampikaan isommin haittaa likkapeipiä. Lapsethan saavat kasoittain vaikutteita koko ajan, joten tärkeintä olis, että voidaan jutella ihan mistä vain.

Mut ihan perwoa lykätä vastaansanomiseen kykenemättömälle lapsiseuralaisille lippu, kun aikuinen on justiinsa kieltäytynyt! Kerppu! Mä olen oikeasti lukenut aika liudan niitä lipareita, mitä tuolla kaupungilla on jaeltu niin kauan kuin muistan (kuten myös Jehovan todistajain julkaisuja, joita on ihan kotiooni tuotu) ja tuumaan, että lapseni ovat ansainneet huomattavasti parempia lähteitä, mistä opiskella kristinuskoa. Vaikka luettais Raamatusta niitä vähemmän roiseja kohtia.

Kaura kirjoitti...

Hmmm, toi vaihtariesite on loistoidis. Paikallisen autismiyhdistyksen flaba nyt ainakin ja toi kirjaston esite tietty...

Jenni kirjoitti...

Varsinkin vanhat traktaatit alkavat olla ihan legendaarisen törkeitä! Yksi ystäväni keräilee niitä. On tosiaan paljon parempiakin lähteitä tutustua kristinuskoon. Tai sen puoleen Amnestyn, Unicefin tai WWF:n toimintaan...

Anonyymi kirjoitti...

Olin syksyllä Halloween-naamiaisissa, joissa yksi vieras oli pukeutunut feissariksi. Osuva kauhupuku:D

Jenni kirjoitti...

Vitsit, tyyppi on kiinni ajassa!

Anonyymi kirjoitti...

Feissarit eivät ole sen kummoisempia hyviksiä, vaan ihan vaan taviksia, jotka tekevät työtään (useimmiten muuten tuntipalkalla, näin olen ymmärtänyt.) Kaikki minua lähestyneet feissarit* ovat esittäneet asiansa asiallisesti, vaikkakin ilmiselvän johdattelevasti. Feissauksesta voi hyvin kieltäytyä leimautumatta Pahaksi sanomalla simppelin kohteliaasti "kiitos, ei". Feissarit tekevät vain työtään, eivät he ole siellä kaduilla ketään syyllistämässä tai välinpitämättömäksi leimaamassa - Luulen, että harhaluulo siitä on se, mikä niin monia feissauksessa kismittää. (Tai sitten ymmärrän ihan väärin.)

*Poikkeuksena kuitenkin tämä surullisen kuuluisa "ota sinäkin tosta" -mies jeesuslappuineen ja tekareineen. Jossain menee raja, ja se menee juurikin siinä miehessä.

Jenni kirjoitti...

Luulen, että tämänkin feissauspurkauksen takana on pettymys siitä, että aatteelliset järjestöt rekrytoivat lahjoittajia palkattujen feissaajien avulla. Feissari ei tietenkään ole ärtymyksen kohde, vaan järjestöjen "maallistunut" ja kaupallistunut tapa lähestyä ihmisiä.

Jeesusfeissaajat ärsyttävät siksi, että he ovat yleensä niin tunkeilevia ja törkeitä, eivät asiansa vuoksi...