Iltavuoro - saa nukkua pitkään, ajattelin minä, kun kävin eilen nukkumaan. Vähän ennen kahdeksaa alkaa kuulua vaimeaa jutustelua ja sellaista kaaps kaaps kaaps -ääntä.
Käännän kylkeä ja etsin viileän kohdan vuoteesta.
Kaaps kaaps kaaps. Ääni ei mene pois. Nousen istumaan ja näen verhon läpi, että parvekkeella on mies! Ei, hän ei raavi parvekkeenovea päästäkseen sisään vaan pinnoittaa parveketta.
* * *
Olipa harvinaisen omituista katsoa itseään telkkarista. Tyyppi ei tuntunut minulta. Enkä tiennyt, että minulla on edelleen suhiseva ässä menneisyyden ässävian peruna. Äh. Älkää menkö telkkariin, jos haluatte säilyttää illuusiot itsestänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti