Juhannusjurnutuksia

Ajatus juhannuksen vietoissa eräissä tietyissä, perinteeksi muodostuneissa kekkereissä tympäisi. Ajattelin kolme vuorokautta kestävää liskomaista psykoosia, joka katkeaa välillä järvessä kastautumiseen. Muistelin niitä eräitäkin kertoja, kun olen pakottanut jonkun bändin/artistin/olion kanssani samaan valokuvaan ja hävennyt jälkeenpäin. Ajattelin epäterveellistä, turvottavaa ravintoa ja sitä, kuinka ei tunne olevansa edukseen mekossa.

Tähän päivään asti.

Tänään olen alkanut ajatella ystäviäni ja sosiaalista elämääni, joka on ollut muuton ja väsymyksen ja [keksi tähän joku muu veruke] vuoksi lamassa kuin tukka uinnin jälkeen. Olen ajatellut kaikkia ihania, seksikkäitä vintagemekkojani, mielikuvituksellisia käsilaukkujani ja siroja korkkareitani, joita en ole käyttänyt aikoihin ja olen ajatellut tanssimista, grillaamista, tanssimista, kevyttä juopottelua ja tanssimista. Olen myös tullut ajatelleeksi niitä pitkiä, makeita, hiveleviä siide kats kesäiltoja, joina elämiseen löytyy helposti muitakin, kuin tekosyitä.

Hmm.

Arki on niin kuin kaurapuuro. Se on hyvää ja terveellistä, mutta humalauta, kun sitä on niin paljon, ja se on niin harmaata.