Väsytetty

Väsymys tuntuu siltä, kuin kallon astia olisi kaapaistu täyteen hiekka. Ajatukset ja muisti uppoaa jonnekin. Unohtelen asioita, suutahtelen. Ja yhden kerran heittäydyn sängylle ja ulisen, kun mistään ei tule yhtään mitään. Ei mistään. Koira huolestuu, tulee katsomaan kun uikutan.

Kevätsiivous. Puistatuksia. Älkääkä edes antako minu aloittaa imuroimisesta, koska se on, kuten usein on mainittu, ihan saatanasta. Imurimme on lisäksi hakeutunut sellaiseen kohtaan asuntoa, että loukkaantumisriski on kompastumisen tapahtuessa mahdollisimman suuri. Imurin väistely ja jatkuvan loukkaantumisuhan alla eläminen vie jostakin syystä vähemmän voimia, kuin putkeen tarttuminen, laitteen potkaiseminen ja umpimähkäinen sohiminen pitkin asuntoa. Tästä syystä sohvan alla on pölykoirien demilitarisoitu vyöhyke. Ne nauttivat diplomaattista koskemattomuutta ja ovat perustaneet alkeellisen yhteiskunnan, joka toimii epädemokraattisesti ja pyrkii kolonisoimaan myös muita alueita.

Joku saattaa saada piakkoin avomurtuman.

Tai astman.

Ja se joku voi olla sama henkilö, joka on pikkuisen väsähtänyt.

* * *

Johdatuin paikallisen kirkkokuoron reitille. He harjoittelivat meillä. Tulin maininneeksi, että olen laulanut kirkkokuorossa. Minut rekrytoitiin. En hangoitellut vastaan. Aloittanen päästäisen jälkeen. Joku seuraa, ajattelee, tuo tarvitsisi jotain toimintaterapiaa. Sitten se yhyttää reitit ja toivoo, että ihmisellä olisi älyä ottaa tilanteesta vaari.

Ottaa vaari. Voi herrajumala että väsyttää.

Mitä sitä vaarilla?