lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Aikomuksia

Otin meikkejä mukaan reppuun, koska aioin muuttaa itseni ennen kirjaston avaamista vähemmän aneemiseksi.

Päätin, että tänä aamuna saan kaikki tietokirjat hyllytettyä, enkä ryhdy kokoelmanhallintaan.

Eilen suunnittelin tekeväni lyhemmän lenkin, jotta voisin siivota keittiön ja kylppärin ennen työvuoron alkamista.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Keittiö ja kylppäri ovat disaster ja minä suoritan aneemisena kokoelmanhallintaa, eivätkä tietokirjat ole hyllyssä. Mikä ihme siinä on, että toiset saavat aikaan ryhdikkäästi ja ripeästi, kun toisten keskittyminen hajoaa? Oma keskittymiskykyni on adhd-päästäisen luokkaa. 15 minuuttia ja sitten täytyy vähintään imuroida, maalata vesiväreillä tai jumpata. Olen ällistynyt siitä, että saan kuitenkin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita valmiiksi asti - melko monia juttuja kun voi tehdä palan, jakson tai murusen kerrallaan.

Ilmankos ei leivo. Sitä ei voi jättää kesken. Toisaalta minua jostakin syystä rasittaa asiat, joista ei tule koskaan valmiita. Imuroiminen on esimerkiksi älytöntä, koska mikään imurointikerta ei ole lopullinen. Uiminen ja hölkkääminen radalla on mielipuolista, koska perille ei tule koskaan.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Perustakaamme Jemory-lahko, joka kieltäytyy ikuisuusprosesseista :D Kuten imuroinnista.

Totta vie, on ärsyttävää, että vaikka siivoisi miten hyvin tahansa niin koskaan ei tule pysyvästi valmista.
-Brandon-

--KATA-- kirjoitti...

Minä olen juuri keskellä kevätsiivousta. Ikkunat on jo pesty. Nyt pidän luovaa blogitaukoa. Pöly leijailee täällä huonessa auringonvalossa. Kohta kaikki on taas pölyssä. Juuri mietin, että tässä ei jotenkin ole järkeä.

Anonyymi kirjoitti...

Puhut tuttuja juttuja. Taas. Noinhan se meillä ADHD-päästäisillä menee.

Tähän sopii eräs ajatelma, muistaakseni se on Coletten.

- Sinua arvioidaan tekojesi, eikä aikomustesi perusteella. Sinulla saattaa olla kultainen sydän, mutta niin on kovaksi keitetyllä kananmunallakin.-

Anonyymi kirjoitti...

Justiinsa tänään töissä lausuin eräälle asiakkaalle, että työ ei tekemällä lopu. Tunsin itseni idiootiksi, niin kuin tunnen nytkin. Mut niin se vaan on. Onko missään oikeastaan järkeä?

Terv. Anonymousse

antitäti kirjoitti...

Juu. Hyllyttäminen on samaa sarjaa. Miksi pistää kirjoja hyllyyn, kun joku kuitenkin palauttaa taas kakskyt kirjaa ja ne joutuu pistää hyllyyn? Ja sitten joku hakee niistä ekoista kirjoista kolme, jotka oli siis turha alunperinkään pistäää hyllyyn jne.

Foxy kirjoitti...

no ei taida kirjastossakaan ikinä tulla mikään valmiiksi, aina joku sotkee hyllyt, olitpa ne kuinka hyvin vaan juuri järjestänyt : )

Jenni kirjoitti...

Moikka hengenheimolaiset. Ripustin makkariin pestyt kesäverhot ja vaihdoin petivaatteet. Paikka on viikon päästä sama punkkiluola kuin ennenkin, mutta täytyy nyt ainakin hetkellisesti nauttia siisteydestä ja raikkaudesta.

Ehkä meidän adhd-päästäisten ongelma onkin se, että emme osaa nauttia hetkestä, koska suuntaudumme täysillä uusiin tehtäviin.

Kirjastossa ärsyttävintä on AV: juuri, kun DVD-kotelot ovat hyllyssä, tulee joku ja lainaa ja sitten etsitään taas sisältöä.

Anonyymi kirjoitti...

Kesäverhot?? Ja sinäkö muka saamaton? Olen aina salaa ihan vähän ihaillut ihmisiä, jotka jaksavat vaihtaa verhoja vuodenaikojen mukaan, itse en koskaan jaksa enkä viitsi, vaikka huomaankin joka vuosi, miten synkiltä tummat verhot kesällä näyttävät...

Jenni kirjoitti...

Jospa: tuo ainokainen voitto kotitöiden saralla antaa kyllä vähän vääristyneen kuvan minun huushollauksesta. Honest. Minäkin ihailen kesäverho-ihmisiä. Yleensä en saa edes talvivaatteita verkkokomeroon vaan toppa ilahduttaa meitä naulakossa koko kesän.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä vaiheessa lienee pakko myöntää, että oikeasti en ole saanut aikaiseksi hankkia saati ommella kun yhdet verhot _mihinkään_ tähänastiseen asuntooni (kankaita on toki ollut kaapissa jo vuosia värjäystä ja ompelua vailla): meillä on nyt uudessa kämpässäkin pussilakanat sekä olohuoneen että makuuhuoneen ikkunassa...! Niin että kai mun pitäis sitten vaihtaa kesäpussilakanat?

(sänkyyn kyllä välillä vaihtelen niitä ja pesen, ettette nyt aivan porsaaksi luule!)

Niin, ja ostin elämäni ensimmäisen lattianpesuvälineen pari viikkoa sitten.

P.S. Pussilakanat perinteisessä verhotangossa toimii muuten kohtuuhyvin, reijistä vaan tanko sisään ja ulos! Vihjeeksi: marimekon pussilakanoita saa halvalla eräästäkin postimyyntivirmasta, jonka nimeä en tosin uskalla edes ääneen myöntää tuntevani...

Jenni kirjoitti...

Hobby Hobby (singsong)...

Kirvesti, mikä meitä vaivaa, kun teemme vuodenaikaverhoista jonkinlaisen kunniallisuuden mittarin.

Anonyymi kirjoitti...

Ai täällä oli mulle kysymys. :)

Ei kai siitä kesäverhottomuus-syyllisyydestä eroon pääse, jos on inner space person. :P

Minulla on ympäri vuoden samat pellavaverhot. Koen kesäverho-käsitteen hieman oudoksi.