perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Vaiheissa ostamme laukkuja


Uudelle elämänvaiheelle! Pinkki kansio ja reppu, johon se mahtuu. Tästä puuttuu vain pinkki drinkki, mutta ehkä se on järjestettävissä.

Minulla on pitkä ja surullinen historia riittämättönän kokoisten laukkujen kanssa. Tukholmasta ostettu punainen keinonahkaolkalaukku oli liian pieni ja kapea ja sen olkahihnat olivat hieman liian lyhyet, jotta sitä olisi voinut kantaa olalla (mutta se Väri!).
Nahkainen 70-luvun olkalaukku oli kuin suoraan amerikkalaisten Äiti-Kuuta palvovien feministien opintopiiristä. Olkahihna oli kovaa satulanahkaa ja melkein söi olkapääni. Punamustan, pyöreälinjaisen repun sain opintojen loppuvaiheessa, pyöreät linjat tuhosivat kaikkien siistien paperien nurkat, eikä sinne mahtunut kansiota. Lopulta vetoketju petti ja luovutin sen kanssa (vaikka tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, etten korjauttanut vetoketjua ja pelastanut maailmaa). Kirpputorilta ostettu, sinapinvärinen italialainen nahkalaukku on riittävän tilava ja siinä on kiljoona lokeroa pellavanvärisissä uumenissaan, mutta hihnat ovat vain kädessä kantamista varten.

Mutta tämä beibe, reppujen Brigitte Bardot, on muodoiltaan linjakas ja kurvikas, tilavuudeltaan ylivoimainen, erogonomialtaan lyömätön ja väritykseltään jotakin sporttisen ja tuhman välimaastosta. Siinä on riittävästi lokeroita ja sinne mahtuu uuden elämänvaiheeni dokumentit, jotka lajittelen tuohon kansioon.

* * *

Lukuvinkkinä suosittelen raivokkaasti Marina Lewyckan Traktorien lyhyttä historiaa Ukrainaksi. Ukrainasta Iso-Britanniaan emigroitunut Nikolai jää leskeksi. Uusi rakkaus leimahtaa, luovan hullu ja käytännön asioista täysin pihalla oleva traktori-insinööri rakastuu vanhoilla päivillään uhkeaan Valentinaan, isokokoiseen ja pahatapaiseen Blondiin, jonka rinnat ovat kuin kaksi taistelukärkeä. Nikolai haluaa pelastaa Valentinan romahtaneen Neuvostoliiton kurjuudesta, mutta joutuu amazonin täydellisesti alistamaksi. Nikolain tyttäret, Nadezda ja Vera unohtavat kaunansa ja aloittavat uuden vihollisen yhdistämänä raivokkaan taistelun Valentinan karkoittamiseksi.

Kirja on riemastuttava ja karmea, hauska ja surullinen, tragikoominen. Kirja edustaa tietynlaisten perhekronikoiden alalajia, ensimmäinen assosiaatio on Jean Rouaudin teokset. Mene ja lainaa jo!

* * *

Jaa elämänmuutos? Sanoinko "elämänmuutos"? Later!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea elämänmuutokselle! Ja pinkki kansio ja pinkki reppu ovat melkein yhtä hienoja kuin minun pinkki kierrelehtikansioni (jossa siis läpikuultava pinkkinen ja muovinen kansi), jonka joka sivulla on iiiisoo himmeä - mansikka! Ja tämän kaiken ihanuuden tarjoaa kaupunki, jonka palveluksessa olen.

Reeta kirjoitti...

Hähä, mäpä tiiän kaiken! Lälläslää.

Jenni kirjoitti...

Kiitos Riikka ja Moira, joilla on Salattua Tietoa Elämänmuutoksesta.

Minäkin haluan pinkin kierrelehtimansikkakansion!! Epistä. Mitähän H tarjoaisi? Vaikka Linnan?

Reeta kirjoitti...

Mun toimistotarvikefetissiäni tyydyttää tällä hetkellä iso rivitön päiväkirja, kovakantinen ja kannessa on beigellä pohjalla värikkäitä perhosia. Ei ehkä ihan mun tyyliä, mutta silti jotenkin aika makee. Siinä on tollasta pastellinvihreetä selkämyksessä. Käytän sitä työpäiväkirjana koulussa. Toinen "oikee" päiväkirja on iso, kovakantinen harmaa rivillinen kirja, jossa on hopeoidut reunukset! Molemmat Info-kirjakaupasta. (en osannu päättää kumman ottaisin, niin otin molemmat...)