Löysin mainion pastakastikereseptin jostakin blogista, jota en tietenkään enää löydä. Kastikkeeseen tuli naudan jauhelihaa, sipulia ja valkosipulia, keltaista ja punaista paprikaa ja tomaattimurskaa sekä pari pyöräytystä chili-explotion -mausteseosta -nam! Ruoka oli todella kaunista, kevyttä ja ennen kaikkea hyvää!
Söimme liikaa, mutta ei se mitään, kompensoimme tapaturmaa juopottelemalla... Ja nyt lojumme miltei liikuntakyvyttöminä - vaan ei bloggauskyvyttöminä sohvalla ja kuuntelemme musiikkia mummutaloon liian kovalla volyymillä. Hä hää!
Minusta on tärkeää, että ruoka näyttää hyvältä. Värittömät, tytisevät munakkaat, harmaat sienikastikkeet, räkää muistuttava painajaisten kanaviillokki ja elvytyskiellossa olevat perunat... ei kiitos. Ruoka saa mielellään olla värikästä, rapeaa ja mausteista. Joskus maukkaankin ruoan pilaa sen kelmeä ulkoasu - mutta edellä mainittu eväs näytti hyvältä. Mitä ruokaan tulee, en usko ollenkaan sisäiseen kauneuteen. Ruokailun tulee hivellä kaikkia aisteja - ja nyt kun minulla on tilava keittö, voi myös kattaa kauniisti.
Mistä pääsemmekin illan toiseen pääaiheeseen, eli siihen, että olen todella tyytyväinen asuntoomme. Tilaa on riittävästi, pohjaratkaisu on järkevä - eli ehkää seinää on riittävästi levyjä ja kirjoja varten. Sijainti on kohtuullinen: palvelua löytyy nurkan takaa. Ja mikä helmeilevintä: kotipaikkakunta on radan varressa! Tarvittaessa paikkakunnalta poistuminen käy kätevästi.
Kaikesta päätelleen vanne pään ympärillä alkaa löystyä, elämä voittaa jne. Huh. Ei enää tällaisia viikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti