Yritän houkutella virkanaisen arvovaltaa esiin jakkupuvulla. Kyllä vain. Ja nyt olo on kopiseva ja kahiseva ja suhiseva. Avokkaat kopisevat ja jakku kahisee ja hame suhisee. Tekee hirveästi mieli pelleillä ja heittää lekkeriksi, mutta ehkä tämä tästä. Vaatteet tekee virkanaisen. Jotakin tällaista virkanaiselta kai odotetaan: hillittyä pystyraitaa ja ehkä joku persoonallinen koru.
Olen ihan vähän, jollakin tasolla, puolitosissani kyllästynyt siihen, että teepaidassa ja farkuissa minua luullaan harjoittelijaksi. Teepaidassa ja farkuissa olen "se kiva tyttö". Olo on kuitenkin sellainen, että jakussa olen "se kiva tyttö, jolla on muka joku jakku päällä". Naisen elämä on kovaa.
Milloin nainen on sopivan ikäinen? Onko siinä hupakko-hedelmällinen-harppu -akselilla yhtään kokonaista vuotta, jolloin nainen voisi nauttia täydellisen sopivasta iästään? Nuoret naiset huijaavat businessvaatteilla ja keski-ikäiset häivyttävät vanhenemistaan vierailemalla henkkamaukassa. Ja kumpikaan porukka ei ole yhtään uskottava.
Ja kun siihen keitokseen ripotellaan vähän saiminousiaista ja viiviavellania niin hiphei. Ei riitä, että olet pätevä ja mukava. Sinun on oltava koko ajan myös pantavan näköinen. Myös imettäessäsi, ohjelmoidessasi ja peruuttaessasi traktorin perävaunua.
Aah, sitä se vaati. Pientä maanantaikiukuttelua. Nyt tämä jakku tuntuu ihan mukavalta. Huomenna yhdistän siihen häiritsevän teepaidan ja farkut.
10 kommenttia:
Tervetuloa Blogilistalle luokkaan virkanaiseus oi virkasisko.
Jakkupuvussa tuntuu aina kuin kulkisi drägissä :-) Mua ei onneks kukaan enää pidä harjoittelijana farkuissa ja t-paidassakaan, että sikäli. Paras ikä on yleensä JUST NYT!
Ah sisaruuttta. Hyvin se virkanaiseus käy sinne kategorioiden fasaanit ja parveke -kanssa...
Kaura: veit jalas suustani ja sanat altani. Se se olo oli. Drag artist.
kaura muotoili asian juuri oikein! jakkupuvussa on olo kuin dragissa ja sitten tuntuu, että pitäisi vetää jotain roolia, ettei matala altto pääsisi paljastamaan julmaa totuutta.
-strangelove-
Mulla on se Arja Havakka -altto jo valmiiksi, voi persia. Onneksi olen muuten rakenteeltani naarasmainen.
Drag-artisteja oli haastateltu ja tässä vinkit:
-paksut mummosukkahousut peittävät säärikarvat
-isolla strassikorulla saa aataminomenan kätköön
Vielä kun oppisi kimittämään
Mulla on joka päivä sellainen olo, että olen valepuvussa, kun meillä töissä ei voi olla farkuissa paitsi korkeintaan perjantaisin eikä kantaaottavat t-paidat tulee kyseeseen edes pikkujouluissa.
Kahteen asiaan en siitä huolimatta suostu: kauluspaitoihin ja rakennekynsiin.
Syksy on virkanaiselle mukavaa aikaa, kun voi harrastaa paksuja drag queen -sukkahousuja, jotka mahdollistavat rehottavien säärikarvojen ja jakkupuvun sulavan yhdistämisen.
Kuka on keksinyt rakennekynnet? Kuka? KUKA? Äsken joku pennuista ajoi muuten pyörällä sisään kirjastoon. Sillä hetkellä olisin voinut jo vähän kynsiä. Mutta siihen olisi tarvittu petolinnun kynnet, ei mitään vaaleanpunaisia lällykynsiä.
Wilhelmiina: älä muuta sano. Jakussa tulee juuri sellainen mieliteko Yves-sedän pukukoruihin ja korkkaireihin, joissa on koristeet nipsuttimella kiinni.
Tuli noista nousiaisavellaneista mieleen, et oonkohan sit täysin epäonnistunut naisena, kun ei kyllä yhtään huvita olla pantavan näköinen
julkisilla paikoilla. Miks ne olettaa et kaikki haluaa, minen ymmärrä. (vai onks se sit niin, että naisten haluaminen määrittyy sen mukaan, mitä joku hämärä ryhmä "miehet" suuren massan mielestä haluaa.
Hämärät ja epämääräiset massat saavat aikaan ihmeen paljon... Mutta eihän niitä ole pakko kuunnella.
Lähetä kommentti