Uhma

Neljävuotias kummityttöni osaa yllättää. Tällä kertaa hän on kokeillut kukoistavan uhmaikänsä koko skaalaa tätiin. Kaikkein huikeinta on, että neidin psykologisessa silmässä on laserkatse: hän skannaa tilanteen, laskee supertietokoneella tapahtumakäyrän ja tökkää juuri siihen kipupisteeseen, joka aiheutta joko tyrmistynyttä mykistymistä tai lapsellisen raivarin.

Minua vähän jännittää, millainen täydellinen nainen kummitytöstä kasvaa noin kymmenen vuoden kuluessa. Luultavasti hänestä tulee suuryrityksen toimitusjohtaja ja lumoojatar. Olen joutunut ihaillen huomaamaan, että olen ollut koko alkaneen viikon noin 6-0 -alakynnessä. Lisäksi olen jo pari kertaa lipsahtanut sellaiselle salaista tyydytystä tuottavalle bitch-tasolle, jossa irvistellään lapselle samalla, kun Syödään Namia Jota Ei Aiota Jakaa Kenenkään Kanssa.

Ja kerran suutuin. Kielsin lumoojattaren vauvaikäistä pikkusiskoa työntämästä tikkua pistorasiaa, johon tämä totesi nenänpää kohti ulkoavaruutta: "Kyllä Iines saa työntää tikun pistorasiaan" ja yritti näyttää tikuntyöntämisen mallia. Tilannetta oli edeltänyt sellainen ylimielinen: "Sinä ET kuulu meidän perheeseen. Tämä on ISIN ja ÄIDIN tietokone" -episodi, jonka tarkoitus oli kyseenalaistaa oikeuteni lukea sähköposti rauhassa. Inttäminen koskee siis kaikkia tilanteita ja on periaatteellista mallia. Pahinta on, että lapselliset yritykseni pärjätä neljävuotiaalle kyökkitsykologiselle nerolle kilpistyvät neidin epäluonnollisen vankkaan pokeriin. Ole siinä oman elämäsi rouva ja aikuinen nainen, kun tekisi mieli kirkua selkä kaarella ja kannella pennusta äidille.

Nyt aion koota itseni ja olla loppu syyslomani Kivoin Täti Maaimassa. Luulen, että lahjonta puree. Minunhan ei tarvitse asetta lapselle ikäviä rajoja vaan voin surutta lelliä lapsen puolelleni. Mummut, ukit, sedät ja tädit kun ovat vapautettu varsinaisesta kasvatustehtävästä.