Kuka hullu on riehunut pihalla? Värjännyt murheelliset leskenlehdet säädyttömiksi? Uskaltanut yhdistää pöyristyttävää vihreää kirkuvaan aniliiniin? Ei ei ei EI! Tyylitietoinen luottaa mustaan, luonnonvalkoseen ja tänä yhdistää niihin ruskeaa ja petrolinsinistä. Lila ja limetti, HALOO?* * *
Kutsuin työkaverin viinille. Ripottelin huoneisiin kynttilöitä ja sain viimein pontta riuhtaista imurin esiin kaapista. Tiskasin ja vein biojämät kompostiin. Kyllä banaanikärpäset ja poninkokoiset villakoirat nyt pettyvät, kun niiltä viedään temmellyskenttä. Pitäisi muuten ehdottomasti kutsua useammin vieraita! Nyt syömme viikon samoista, huuhtaistuista astioista. Heitän likaiset vaatteet pyykkikoriin ja vedän puhtaat päälle suoraan telineeltä. Hälyttäkää terveystarkastaja ja martat! Miksi en kata aina kauniisti? Koska joudun sitten tiskaamaan. Oliivi maistuu samalta suoraan purkista kuin kauniilta vadiltakin, vaikka mitä väittäisitte. Puhumattakaan siitä, että ihmisten tapaaminen on hauskaa ja sosiaalinen elämä siirtää orastavaa hulluutta taas piirun kauemmaksi.
* * *
Ja lopuksi säädytön tunnustus. Olen keräillyt K-kaupan tarroja, jotta voisin ostaa marimekon mariskoolin puoleen hintaan. Meille tulee siis mariskooli ja minä nyt virallisesti loppuelämäni epäteini porvari.
2 kommenttia:
Orastava hulluus vaanii lähettyvillä koko ajan. Tosi on, että sosiaalisuus saattaa siltä aina hetkeksi pelastaa. Ja taas mennään eteenpäin.
Mutta tuo säädytön tunnustus meni jo vähän överin puolelle.
Anteeksi aallotar, tälläinen perverssi itsensäpaljastaja täältäkin blogista löytyy...
Lähetä kommentti