Päätin sivistää itseäni Marilyn-valokuvien äärellä. Kyseessä on Länsimaiden itseoikeutetun hempukan ja blondien maailmankaikkeuden keisarinnan viimeisistä fotosessioista. Enhän minä entisenä manselaisena ottanut sen kummemmin selvää, missä näyttely on, kunhan oletin, että Vapriikissa. No se kylläkin oli Finlaysonin alueella ja hätäännyksissäni osti lipun Faberge-näyttelyyn. En tiedä miten siinä niin kävi, olin jotenkin nolona, ja halusin esittää suurta kulttuurihistorian ystävää. Niin, ja olihan meillä kodin kirjahyllyssä teos romanoveista, muistaakseni selailin sitä paljonkin. Seitsemän, kahdeksanvuotiaana.
Ja kuvituskuva on sitten harhaanjohtava, näyttelyssä oli kolme munaa, joista kaksi sitä "keisarillinen pääsiäinen" -laatua (loistavia mutta ei niitä tunteja jaksa katsella). Loput Faberge-esineet olivat koruja, jetoneita eli rahakkeita, joilla saattoi maksaa vaikkapa junamatkan, astioita, savukerasioita ja muuta ylellistä. Ja koska olin vaihtanut Marilynin olemattomiin muniin, olin pikkuisen pettynyt.
* * *
Uuden asunnon avaimet olivat ilmestyneet postiluukusta. First things first: ostin ulkomurattia ja verenpisaroita ja viritin parvekkeelle päivänvarjon. Ennen tuota toimenpidettä oiva-tasoitteen ja remontti-ässän ajatteleminen on tsykofyysisesti mahdotonta. Tänään leikin yhden naisen fab-fivea ja suunnittelen asunnon värimaailmaa. Keittöstä tulee keltsi, mutta niin tulee myös makkarista ja olohuoneesta. Nähtävästi elän "kautta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti