tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Kritiikin kukkanen

Olen menossa kirjavinkkaamaan kuudesluokkalaisille ja luen ehkä kahdetta kymmenettä nuortenkirjaa kahden viikon sisään. Tähän asti olen pitänyt todella paljon Bengt-Åke Crasin futisaiheisesta teoksesta Maaali! Se on paljon sanottu se, kun en mistään böndesliigoista enkä senttereistä enkä mestaruussarjoista ymmärrä. Hyvä kirja jujuttaa lukijan ympäristöön, jossa hän ei ole ennen käynyt ja saa hänet tuntemaan olonsa kotoiseksi. Minun oli helppo uskoa, ettei "mikään tuoksu niin hyvälle, kuin uusi jalkapallo."

Valitettavan moni teos (terkkuja Saaralle) on taas ollut jotenkin mitäänsanomaton ja pönttö: kaipaan etenkin fantasiakirjoihin riemua, huumoria ja sutinaa. Valitettavan moni "huikea fantasiaseikkailu" on itseasiassa ahdistava ja pelottava sotasynkkäily hyvän ja pahan välillä. Tai sitten mitä kirkasotsaisimmat sankarit jaloilevat läpi Kansojen Historian. Olen myös pohjattoman kyllästynyt siihen, että fantasiateoksen sankarittarella on Ihan Aina kurittomat, punaiset hiukset, hän viihtyy poikien kanssa ja osaa ratsastaa ja ampua nuolella, kun muut ikätoverit koruompelevat. Miksi fantasiasankarin pitää olla hajuttoman ja mauttoman reilu ja oikeudenmukainen kuin kalibroitu vaaka? Jos word ei olisi kadonnut tietsikastani (kuinka se edes on mahdollista), alkaisin välittömästi kirjoittaa kirjaa, jonka sankari on pelkopussi luopio antisankari. Sellainen tutkainta vastaan potkiva pässinpää, joka ei seikkaillessaan liikaa jalostu, eikä välttämättä opi käyttämään ylivertaisesti lyömämiekkaa. Ihan vain nähdäkseni, voiko sellaista tehdä.

9 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Heh, kiitti terkuista.

Tuo punatukkainen nuolella ampuja on tyystin totta. On kyllä melko mielikuvituksetonta olla tekemättä korompelijasta sankaritarta. Tai punatukkaisesta antisankaria. Kalloporaukseen kaikki järestään. Ei tule muuten mitään tästä.

Saara kirjoitti...

Ai niin, minulta katosi kerran word ja pari muutakin ohjelmaa, kun innoissani jonkin spyware-skannauksen jäljiltä pistin karenssiin kaikki tärkeätkin ohjelmat. Tai jotenkin sinne päin. No ne sai kyllä palautettua sitten ihan helposti.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, ehkä jonkun pitäisi kirjoittaa tarina, jonka sankaritar käyttää aseenaan koruompeluneulaa.

Tosin sillä saa sohia aika lailla ennenkuin saa kunnon osuman, jos sattuu olemaan esimerkiksi kanavatöihin päin kallellaan. Se neula kun on aika tylsä.

Jenni kirjoitti...

Lian Hearnin "Otorin klaanin tarinassa" surmataan taidokkaasti neulalla! Aseen ei tarvitse olla iso, jos sen osaa työntää oikeaan paikkaan:) (Ja jos se on uitettu myrkyssä).

Reeta kirjoitti...

Heippis. Lue Robin Hobbin Salamurhaaja sarjaa, siinä sankarille kyllä käy kaikkea muuta kuin hyvin. Mutta sarja on kyllä mainio, ehkäpä jopa tykkäisitkin. Näitkö jo mun uuden tukan?

Jenni kirjoitti...

Kitsuko, tukka on nähty ja Hobbia ei ole vieläkään luettu...

Anonyymi kirjoitti...

Olisi kiva lukea tuo listasi, jos siitä vaikka saisi vinkkejä omalle listalle. Oletko lukenut Elisabet Ahon Salibandypantterit? Hauska ja hyvin kirjoitettu urheilukirja, jossa mm. Tampereella sattuu ja tapahtuu.

Jenni kirjoitti...

En oo lukenut Salibandypanttereita, kiitos vinkistä. Kun en mikään urheilusankari ole, niin sellaisiin on jotenkin hankala tarttua. Evan ja Adamin tekijöiltä on tullut uusi futisaiheinen sarja, joka on kans kiva!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vinkistä, pitääkin etsiä se kuettavaksi. Pidän Evoista ja Adameista, joten eiköhän tämäkin. Vierastan hieman urheilukirjoja, mutta ainakin minulle kävi Ahon kirjan kanssa niin, että pelikuvaukset suorastaan ahmin.