torstaina, joulukuuta 29, 2005

Tästä on nillitetty ennenkin

En pysty lukemaan useimpia 17.3 -luokan (kyökkipsykologis-huussifilosofiset elämäntapaoppaat) teoksia kirkumatta. Minun on vähintään vääntelehdittävä ja mielellään mentävä nopeasti rauhoittumaan esimerkiksi 33.6 -luokan tuntumaan.

Miksi?

Siksi, koska 17.3 -luokan teokset ovat pohjimmiltaan niin järkyttävän "don't worry, be happy, get an insurance" amerikkalaisia. Valitettavasti useimmat "Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki" -tyyppiset teokset eivät ole parodisia. Henkilöt, joiden nimi on John, Alf, Ritvatalvikki tai Jorma & Pirkko käsittelevät 175-sivuisissa, heleäkantisissa teoksissaan näpsäkästi työ-, rakkaus-, arki- ja uskonelämän samalla setämäisellä otteella. Kyllä! Setämäisellä. Otteella, joka tulee kirjasta ja nipistää sinua poskilihasta.

Humoristiseen sävyyn kirjoitetut oppaat ovat ihan yhtä pahoja. Niistä tulee lähinnä mieleen hammaslääkärin tuolin yläpuolelle nakeloidut mobilet ja iloiset tarrat, joiden on tarkoitus kiinnittää uhrin huomio pois siitä, että hänen henkilökohtaisille alueilleen on juuri tehty väkivaltainen invaasio ja että ne postikortin punaiset jutut eivät ole tervaneilikoita vaan verisiä kuolaroiskeita. Ajattele setää, joka on myös huumorimiehiä ja ajattele sitten, millaisia holhoavanlystikkäitä teoksia hän kirjoittaisi, ja koeta olla kirkumatta.

Ilmiötä, joka aihettaa henkilössä tunteen, että hän voi kirjoittaa elämänfilosofisen kirjan voisi kutsua nuorisopastorismiksi: ihmiset, jotka haluavat väen vängällä nuorisotyöhön, ovat hyvin suurella todennäköisyydellä nuorten mielestä todennäköisesti kiusallisen koomisia: he yrittävät käyttää nuorisoslangia ja sanovat "juku" tilanteessa, jota edes "vittu" ei enää pelastaisi. Ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa kirjoittaa oppaan, jonka avulla kuka tahansa voi elää hyvää, kristillissiveellistä elämää ja menestyä ja hankkia keskitason johtajan pallin kankkunsa alle ja kauniin, heteroseksuaalisen puolison (joka samanaikaisesti on siveä kuin muottiinvalettu kumiankka ja törkeä, mutta himoitsee vain sinua [ja jonka seksuaaliset tunteet heräävät vasta vihkimisen jälkeen] eikä esimerkiksi naapurin rekkakuskia, jolla on enemmän lihaksia toisessa epäkkäässään, kuin sinussa yhteensä) tarvitsevat pitkän kuurin itsekritiikkiä ja realismia ja mielellään täsmällisesti päähän nakutettuna. Esimerkiksi pallopäävasaralla.

Ja sitten on ne kaikki "Paranin aivosyövästä hyväksymällä itseni naisena" tai vaihtoehtoisesti "Sairastuin syöpään heti, kun olin hyväksynyt itseni naisena/miehenä/oliona, jonka nimessä on vähintään kahdeksan merkkiä, joista yksi on numero ja yksi erikoismerkki, ja joka koostuu erilaisista kaasuista". Ja sitten on vielä kaikki ne ohuet lärpäkkeet, jota ryöstöviljelevät Nalle Puhia tai Nasua. Ja niitä teoksia, joiden keskeinen oivallus on se, etteivät yli 50-vuotiaat välttämättä ole kuivettuneita, seniilejä luumuja, joiden päivän kohokohta muodostuu siitä, kun suoli toimii ilman yllätyksiä.


"Huominen alkaa tänään!"


"Uskalla hyväksyä ja ilmaista tunteesi!"


"Kuinka saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa ja seitsemän oikein lotossa Feng shuin avulla ja ilman käsiä!"

10 kommenttia:

Piikkari kirjoitti...

Ei kuule tullut mitään sanomista. Olen mykkä mutta aplodeeraan seisaallani suuni yrittäessä muodostaa hurraata.

SusuPetal kirjoitti...

"Löydä sisäinen lapsesi"
"Voimaannu"

Olipa ihana postaus!

Jenni kirjoitti...

Kiitos. Pienessä ja keskisuuressa raivossa kirjoittaminen (ja siivoaminen ja asiakaspalautteen antaminen ja inssi) sujuvat jotenkin sutjakkaammin.

Punaviinillä ei ole osuutta asiaan!

SusuPetal kirjoitti...

Toisaalta, viini on viisasten juoma ja tässä postauksessa oli paljon viisautta...

ruska kirjoitti...

En ole juurikaan elämäntapaoppaita lukenut, mutta se vähä, mitä olen vilkuillut, on kyllä juuri tuon kaltaista.

Joskus vain mietin, olisinko vastaanottavaisempia noiden oppaiden viisauksille, jos ne olisi kirjoitettu paremmin - jos ne eivät lässyttäisi, käyttäisi niin kammottavia kielikuvia ja huonoa kieltä.

Jenni kirjoitti...

En tiedä, se ei vaan jotenkin sovi mentaliteettiini. Että joku muu voisi tulla kertomaan, miten minun pitäisi rämpiä. Ja holhoavaan sävyyn.

Mutta kiistatta kyseinen luokka on erittäin lainattu. Niin että on siinä jotain...

Ilmoitan sitten, kun keksin mitä.

Kirsti kirjoitti...

Hehheh, voin kyllä jakaa nämä elämäntapaoppaiden herättämät tunteet, mutta jäi mietityttämään, että mikä on se hermo johon ne iskevät. Samanlaiseen raivoon olen törmännyt kun olen luettanut nuorilla opiskelijanaisilla Reginanovelleja ja pyytänyt analyysia. Raivokkaimmat ja tappavimmat analyysit ovat yleensä tulleet henkilöiltä jotka nuorempina ovat hyvinkin innokkaasti lukeneet Reginankaltaisia kulttuurilukemistoja.

Kirsti kirjoitti...

ei kyllä ollut tarkoitus vihjata, että olisit Jenni nuoremapana ollut elämäntapaoppaiden suurkuluttaja, vaikka se tuossa nyt kieltämättä voi siltä näyttääkin. Aloin vain miettiä, miksi jotkin asiat tuntuvat ärsyttävämmiltä kuin toiset.

Jenni kirjoitti...

Ymmärsin. Reginan novelleja voin kyllä myöntää lukeneeni, mutta eivät ne minua niin hirveästi raivostuta vieläkään. Anni Polvan rakkauskirjat sen sijaan tallustavat vuorikiipeilykengillä eestaas jonkinlaisella paljaalla hermolla.

Elämäntapaoppaille olen syntymäkyyninen.

Ja miten kukaan Busgaglia -niminen ei nyt muutenkin älyä mennä itseensä.

Varmaan sellainen ärsyttää eniten, mikä on jossakin vaiheessa ollut lähimpänä. Ja viittaan myös tuoreimpaan päivitykseeni.

Anonyymi kirjoitti...

tästä taisi ollakin puhetta aikaisemmin. taisin ehdottaa jotain radikaalia toimenpidettä vanhalla kunnon kumileimaismella.

setämäisiä, totta! ja minulla on tapana huitaista nyrkillä niitä, jotka erehtyvät nipistämään poskesta.

pitäisikin joku päivä kirjoittaa tv-shopista, kun sitä tuli tässä mietittyä...sopii samaan sarjaan.
-strangelove-