Onko blogi identiteetin rakentamisen väline? Keino hakea hyväksyntää jollekin, jota kutsun minäksi? Totta hitossa se on! Blogi on ilman muuta keino lapioida kasaan arkikokemus ja kasvattaa sen päällä kurpitsoita. Blogi on banneri, jossa lukee isolla "Tällainen on Jenni" ja tosi pienellä "tai ainakin se, mitä hän yrittää väittää olevansa, ei kannata uskoa, totuutta on kaunisteltu rajusti ja häpeämättä".
Mutta on se paljon muutakin. Se on kopittelua sanoilla ja aiheilla ja se on pienen, elegantin ja älykkään lukijakunnan liehakoimista (sukulaisia ja ystäviä ei lasketa, he lukevat kallonporauksen pelossa). Blogin kirjoittaminen ja muu kirjoittaminen eivät poikkea mitenkään toisistaan, paitsi että se muu on sedimentteinä kirjoituspöydän laatikossa tai ainakin luottamuksellista viranomaistekstiä ja blogi on tässä.
Se, kuinka merkittäväksi identiteetin rakenneosaksi blogi muodostuu, riippuu siitä, kuinka kunnianhimoisesti tai paneutuvasti blogia kirjoittaa. Jos omiin teksteihin ja palautteeseen suhtautuu läheskään yhtä neuroottisesti kuin eräs tuntemani henkilö, jonka nimeä en nyt millään viitsi mainita, niin blogi on samantyyppinen heijastuspinta kuin muutkin ihmissuhteet. Palaute on tärkeää ja se on yleisen leuhkimisen tai yksityisen itseruoskinnan aihe.
Ja mainittakoon vielä, että Jemory on kommenttiystävällinen blogi, kaikkeen palautteeseen vastataan, ellei se ole ihan törkeää, jolloin vastaus on normaalia pitempi, perusteellisempi ja sisältää ilmauksia, joilla voi hankkia porttikiellon esimerkiksi paikalliseen kunnankirjastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti