Ajattelen joulua, jotenkin pakkanen on tuonut sen lähemmäksi. Miten paljon se on kiinni pienistä asioista: glögissä vettyneiden mantelilastujen ja rusinoiden mausta ja "Lumiukon" tunnusmelodiasta ja siitä, että kaupunki on jo alkuillasta autio. Voisin luopua kinkusta ja rosollista, mutten riisipuurosta enkä siitä, että ennen joulusaunaa sai avata yhden litteänpehmeän ja rapisevan lahjan ja siellä oli uudet alusvaatteet,kuviollista puuvillaa, ja ne sai pukea päälle saunapuhtaana.
Ja kiire menköön: mutta otetaan Dictionary -erä tai pelataan Aliasta. Ei joulussa eikä elämässäkään ole kyse ylenpalttisuudesta eikä näyttävyydestä - harvalla on sellaiseen mahdollisuuttakaan. Vaan siitä, että kaiken roinan keskellä on jossain se olennainten, ja mitä enemmän on sitä muuta, sitä merkittävämmältä se muu tuntuu ja sen hankalampaa se olennainen on löytää.
Ja minä luulen nyt, että olisi valmis vähin erin luopumaan siitä muusta ja ylimääräisestä.
2 kommenttia:
Jo pitkän aikaa sitten sain mahdollisuuden luopua pakkojoulusta, enkä ole sitä enää kaivannut. Snowman kuuluu kuitenkin asiaan, tulee yleensä telkusta joulun aikoihin.
Mulla on ollut pizzajouluja ja säilykelihajouluja, mutta tosiaan, rosollia on aina pitänyt olla. Radion joululaulut, varsinkin ne vähän rokimmat on must.
Tärkeintä kuitenkin ehdottomasti laatuaika tyttären (ja nykyään tämän perheen) kanssa. Pieniä ja ajateltuja lahjoja yksi tai kaksi.
Mutta sen verran joulun aiemmista ajoista on sanottava, että lapselle sitä on mieltä järjestää, hän saa siitä elämän läpi säilyviä muistoja. Siksi minäkin aikanaan tein kaikki kommervenkit, ihan kaikki. Nyt on seuraavan sukupolven vuoro tehdä omat perinteensä, toivon että niihin sisältyy enemmän yhdessäoloa ja rauhaa, vähemmän paniikkia ja ostopakkoa.
Asian kantaan! Joulu on enemmän mielentila ja kokemus siitä, että on aikaa olla yhdessä ja nauttia - pöydän ei tarvitse notkua, kunhan on jotain... olennaista.
Radio soi ja glögiin voi lorauttaa vodkaa. Muutama kuusenoksa tuoksumaan ja sauna pitkän kaavan kautta. Ei se joulu tule kiireellä, kuviolliseen tonttupöytäliinaan kääriytyneenä, keskelle hikisiä ja äkäisiä kokkeja. Eihän sellaiseen porukkaan edes uskalla!
Lähetä kommentti