tiistaina, kesäkuuta 14, 2005

Olen luvannut itselleni säännöllisen annoksen joutilaisuutta. Alan nauttimaan siitä kunhan:
  • remontti on valmis
  • autokoulu on käyty ja kortti hankittu
  • valmistujaiset on juhlittu
  • projekti on suoritettu kunnialla päätökseen

Toisin sanoen hamassa tulevaisuudessa, sitten kun liityn Calellassa vellovien eläkeläisten joukkoon, noin sadan vuoden, kolmen burn outin ja toisen leuan kuluttua.

Päivät pamahtavat ohi: istun alas, aloitan hommat ja kohta tehtaan kello jo kalkattaa. Missä välissä ihmiset ehtivät viettää tylsää arkea - tiskata ja imuroida, pestä pyykkiä, sommitella esineistä asetelmia, käydä jumpassa - kun tiiviiden työjaksojen välissä on lähinnä tiiviitä juhlajaksoja?

Minä en nauti kiireestä. Miksi sitten järjestän itselleni sellaisen?

Ei kommentteja: