Sade huuhtoo hämärää kesäkuun aamua, tankit jylisevät verkkaisena letkana kylän läpi ja tärinä saa kahvin väreilemään mukissa. Haluaisin herätä Kataloniassa - viis siitä, että joka toinen vastaantulija oli eläkkeellä oleva britti tai syöpääpelkäämätön saksalainen auringonpalvoja [eräs oikein hivutti uimahousunsa pakaroiden väliin, että saa posket paistettua, jestas sentään että oli pokassa pitäminen].
Tämä kesä ei ala koskaan. Kasvit kyllä laajenevat ja venyvät, kaikkea varjostaa sanomalehden aukeamankokoiseksi kasvaneet märänvihreät lehdet, joita ihmisenkorkuiset varret kannattelevat. Ihmiset vaan supistuvat kuoriinsa kuin olmit, eivät pääse ojentautumaan aurinkoon.
***
Joskus jossakin keskusteltiin blogien autofiktiivisyydestä (tai sitten se keskustelu ei ole koskaan päättynytkään). Täällä on ainakin autenttinen minä. Jos sanon jotain tyhmää, en taatusti mene huomauttamaan, että en se minä ollut, vaan blogin fiktiivinen Jenni-kertoja. Kirjallisuustieteilijänäkään ajatus minän jakautumisesta aktuaaliseen ja implisiittiseen on vieras. Tosin siten, että mitään aktuaalista minää ei olekaan, vaan kaikki aktuaalinen, todellinen ja autenttinen on tuossa implisiittisessä kertojassa.
Minä olen nämä sanat, välimerkit ja rivien välit. Ei ole henkilöä, joka tulisi väittämään minua fiktiiviseksi tai erilaiseksi, kuin "oikea Jenni". Ei ole henkilöä, jonka mukaan "oikea Jenni" olisi vähemmän harhainen, mukavampi, pitempi, parmman näköinen tai arkisempi.
3 kommenttia:
Joo totannoinniin, en taida edes haluaa tietää, mistä kirjoitat, jos siellä tankit kuuluvat osana maisemakuvaan. Ellei siten kyseessä ole meidän valtion ylläpitämä täysihoitola ja elämysmatkailukeskus, jossa varsinkin nuorilla aikuisilla on tapana viettää välivuotta tai puolikasta ammattikoulun/lukion jälkeen.
Ei mutta oli asiaakin. Sitä vaan, että nostan Hankkija-lippistä ja pokkaan kirjoittajan ja tekstin sopuisalle yhteiselolle. Minusta vain harva asia blogimaailmassa on yhtä luotaantyöntävää kuin ne kirjoitukset, joissa kirjoittaja - tekstiensä vuoksi jonkin itselleen epämiellyttävän kommentin saatuaan - alkaa todistella, miten kirjoittaja blogin ulkopuolella on aivan eri henkilö kuin kirjoitaja blogissa.
Kyseessä tosiaan on tuollainen viehtättävä kotimainen kesäsiirtolapaikkakunta. Tankit ja alituinen räjäyttely saa vain maalaisidyllin tuntumaan välillä Sarajevon esikaupunkialueelta.
Ei! En ole unohtanut veturimuseota, projekti on kesätauolla, mutta heti, kun saan vähän vapaata järjestettyä, tulisin mielelläni tutustumiskäynnille.
Kiitos hankkija-lippiksen nostosta. Heilautan vastaan kolhoosiviiriä ja perunanvartta!
Perunanvarsitervehdys kunnioituksella huomioitu. Ja herzlich willkommen bei uns, kuten jo Otto von aikanaan sanoi. Vaikka sitten syksymmällä, kun kiireet hellittävät. Vaikkapa perunannoston jälkeen.
Lähetä kommentti