Kun on tunteet

Tunteista puhuminen on toenperrään pahinta, minkä ihminen joutuu kohtaamaan myyräkuumeen, autokoulun ja hankalien projektien lisäksi. Ei siksi, että olisi hankalla huomata, että minussa on tunne, määritellä se ja antaa sille sanallinen muoto. Tunnen aamukahvipöydässä pakahduttavaa onnea, joka selvästi sijoittuu jonnekin keuhkojen ja selkärangan väliin. Otan kupin kahvia, ja määrittelen elegantisti: "Syrämmeen ottaa, onpa nätti päivä tulossa." Olen ilmaissut tunteet ja tullut ymmärretyksi.

VAAN siksi, että kaikki valheellinen paska, jota kaatuu saavisotalla niskaan lehdistä, verkosta ja televisiosta, on muuttanut yksinkertaisen toiminnan hankalaksi, oveluutta ja taitoa vaativaksi peliksi, johon kuuluu vuorolauseita, ajoituksia, kohtauksia (öisellä sillalla) ja monimutkaisesti rakentuneita valtavia odotuksia, jotka ovat vielä viritettykin niin, etteivät ne voi koskaan täyttyä.

Ei voi vain rakastaa ja antaa mennä. Pitää ajoittaa, osata ilmaista itseään oikeiden kaavojen mukaan ja oikealla äänensävyllä. Ja jos vihaa, niin ei voi vaan vihata, karjua ja heitellä c-kasetteja ympäri kämppää. Pitää istua alas, panna sormet benfurmanmaisesti vastakkain ja avautua.

Jos tunneilmaisusta järjestettäisiin autokoulun teoriakoetta vastaava testi, niin minut hylättäisiin:

Tehtävä: minun pitää väistää tiskillä näkyvää oluenkäyttäjää ja jättää aloitteen
tekeminen hänelle

Vastaus: Ei! Kolmonen silmään ja menoksi!

Tulos: hylätty.

Tehtävä: saan kääntyä oikelle ja sanoa suorat sanat henkilölle, joka on loukannut reviiriäni.

Vastaus: tosiaankin, mutta muista turvaväli ja säädä volyymi tilanteeseen sopivaksi.

Tulos: hylätty.

Tehtävä: saan vaihtaa kaistaa ja etsiä itselleni normaalin kumppanin.

Vastaus: tosiaankin. Ihmisen ei tarvitse elää onnettomana ja häväistynä, ellei hän siitä erityisesti nauti.

Tulos: hylätty. Ihmissuhteet ovat tarkoitettu pysyviksi. Levittäydy vaan kynnykselle ja tee olosi siinä mahdollisimman mukavaksi.