ENTJ

Kevään viimeinen projektiviikko on loppumassa. Aamu oli täydellinen: sateisen yön jälkeen kasvien tuoksu oli pökerryttävän voimakas: aivan keskellä kaupunkiakin, silmät sulkiessaan, saattoi uskotella, että on haudannut kasvonsa vastaan. Kosteus viipyi asfaltilla ja tuuli oli kylmä. Uhkaavan kurvikkaat pilvet vääntelehtivät taivaalla tavalla, joka olisi saattanut kenet tahansa vaarallisen vampin häpeään.

Asioita joita olen oppinut työelämässä:

- kun työtovereita kohtelee niin kuin järkeviä, aikuisia ihmisiä, he käyttäytyvät kuin järkevät, aikuiset ihmiset

-jos tekemäsi projektin tavoitteet aiheuttavat sinussa epäilyksiä, kutinaa, punoitusta tai karheutta, niin muuta niitä

-jos olet ensin nauranut yli neljä minuuttia kahvihuoneessa erilaisille muotisanoille ja ammattislangille ja harrastanut kaikissa kissanristiäisissä bullshit-bingoa, niin seuraavassa raportissa muoti-ilmauksia on jopa kaksi kertaa enemmän kuin edellisessä versiossa. Ja ripsesi ovat jopa kolme kertaa tuuheammat kuin ennen.

-jos organisaatio on tarpeeksi iso, kukaan ei todennäköisesti kysy, mitä touhuat siellä. Tämä on hyvä vinkki tulevia työttömyyskausia ajatellen: tylsänä päivänä voin pudistaa pölyt jakkupuvusta, etsiä talosta vapaan tietokoneen ja touhuta omia juttujani koko päivän. Jos joku kysyy jotain, mutisen muotisanoja [tuotteistaminen, hiljainen tieto, seutuyhteistyö, aluekeskusohjelma, seutukeskuksen rahoittaman projektit vuosina 1995-2005], kumarrun kohti näyttöä ja siristän keskittyneesti silmiäni.

Huom! Nämä seikat pätevät vain työelämään. Vapaa-ajalla vallitsevat lait ovat aivan toiset. Jos esimerkiksi kohtelet ihmisiä, niin kuin he olisivat järkeviä aikuisia, he alkavat todennäköisesti käyttäytyä kuin vesikauhuiset kojootit ja repivät maksasi irti. On parempi puhua kovalla ja uhkaavalla äänellä ja käyttää yksinkertaisia ilmaisuja, kuten: "Alahan mennä siitä, tai täti repii sinun pääsi irti ja syöttää sen koiralle."