perjantaina, toukokuuta 13, 2005

Anonyymit kukkakaaliholistit

Sanotaan, että riipuvuksiin taipuvainen vaihtaa addiktiosta toiseen: alkoholisti löytää uskonnon tai urheilun, pelihimoisesta tulee vaikkapa himoperhokalastaja. Olen ihminen, jolla on taipumus addiktoitua - tosin rahapelejä ja alkoholia harmittomampiin kohteisiin. Tulen helposti riippuvaiseksi erilaisista puuhista ja ruoka-aineista. En osaa tehdä mitään "ihan vähän": jos alan mylläämään jotain, siinä vierähtää koko päivä ja on Aivan Se Ja Sama odottaako jokin mukamasten tähdellisempi homma lavuaarissa, kattilassa tai kovalevyllä. Addiktiot koskevat muun muassa lukemista, ruoka-aineita ja (hävettävää kyllä) turhanaikaisia ylikansallisia saippuasarjoja. En pysty riistäytymään irti John Irvingistä vaikka deadlinen käryävät liekit nuolisivat jo varpaita.

Tällä viikolla olen retkahtanut uudelleen suklaanmakuisiin soijajuomiin. Ostin pari päivää sitten sellaisen pillimehutyyppisen jutskan ja kiskaisin sen kitusiini yhdellä pontevalla imaisulla. Älä kysy kuinka monta olen sittemin nauttinut. Muita omituisia ruoka-aine riippuvuuksia on kukkakaali (aah, kohta niitä saa Suomesta) ja avokadojälkiuunivoikkarit. Ajoittainen punajuurihulluus - ja nyt puhutaan kokonaisista punajuurista, eikä mistään surkeista viipaleista - pelottaa siippaani. Mutta hän onkin yllättänyt minut salaisilta punajuurikesteiltä keittiöstä.

3 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Jos olet jäänyt koukkuun niihin ALpron juomiin, älä edes kokeile Madal Balin maahantuomia suklaajuomia (suklaa-riisi-mantelimaito, easy time choko, josson mm. taateliakin...).

Ne vasta addiktoivatkin. Taannoin löysin niitä eräästä luontaistuotekaupasta euron kappale (ovat puolen litran töniköitä) ja ostin koko satsin, 7 kappaletta, vanhentuneella eräpäivällä. Taisi mennä pari päivää...

Oliko teidänkin mutsi lapsuudessasi aina epätoivon partaalla, kun välillä söit pelkät aprikoosit, välillä hapankorput, välillä jugurtit?

Kukkakaaliin minulla ei ole kyllä vielä ollutkaan fiksatiota, mutta kenties jo pian.

Jenni kirjoitti...

Mutsi on ollut lähinnä liikuttavan kiitollinen siitä, että (toisin kuin pikkusiskot) muhun upposi myös kaikki ns. "pahat ruoat": kaalikeitto, maksa, sillit, sienet ja sipulit. Sipuliakaan ei tarvinnut koskaan mun takia soseuttaa molekyyleiksi, jotta se katoaisi narskumattomaksi ruokaan. Mulla ei koskaan ollut varsinaisia yhden ruokalajin kausia. Paitsi nyt vanhana...

Veloena kirjoitti...

Mielenkiintoista! Itse kehityn poispäin yksi laji kerrallaan -syömisestä. Tosin edelleen ruokaympyräni koostuu varsin tanakasti soijajugurtista, riisikakuista, tahinasta, kauraleseistä ja omenamehusta, niin ja VERIGREIPEISTä, nam. Kaikki muu on luksusta.